Velhon lait iankaikkisesta iankaikkiseen – Tattarisuon noitapiirin vernakulaari rituaalimagia
: Brander, Boris
: Hukantaival Sonja, Kouvola Karolina, Mahlamäki Tiina, Moine Aleksi
Publisher: SKS Finnish Literature Society
: 2024
: Magiaa ennen ja nyt
: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia
: 30
: 299
: 339
: 978-951-858-906-1
: 978-951-858-907-8
DOI: https://doi.org/10.21435/skst.1497
: https://doi.org/10.21435/skst.1497
: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/478076450
Elokuussa 1930 marjoja poimimassa ollut koulupoika löysi Helsingin Malmin kaupunginosassa sijaitsevasta Tattarisuon lähteestä irti leikatun naisen käden. Koska virkavalta ei löytänyt viitteitä rikoksesta, lähteen ruumislöytö vaipui unholaan. Reilu vuosi myöhemmin, syyskuussa 1931, malmilainen autonkuljettaja löysi samaisesta lähteestä irti leikatun peukalon. Tällä kertaa paikalle saapunut poliisipartio alkoi tutkia aluetta mahdollisena rikospaikkana ja löysi lähteestä yhteensä yhdeksän jalkaa, kahdeksan kättä, naisvainajan pään, kaksitoista sormea sekä lukuisia hiustukkoja. Ruumislöydöt yhdistettiin pian vuonna 1930 löytyneeseen käteen.
Tattarisuon lähteen ruumislöydöt käynnistivät yhden 1930-luvun Suomen merkillisimmistä tapahtumaketjuista, joka dominoi kotimaista mediakenttää lähes kahden vuoden ajan. Päivälehtien lööpeissä Tattarisuon tapauksena tai Tattarisuon mysteerinä tunnetussa tapahtumasarjassa sekoittuivat keskenään niin kansanomaisen magian harjoittaminen, villit salaliittoteoriat kuin aikakauden yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri.