Kuoleminen digitaalisissa peleissä on usein toiminut toiminnallisena ja mekaanisena synonyymina pelissä häviämiselle, jonka jälkeen pelikierros alkaa alusta sanktion saattelemana. Kuolema teemallisena ja tarinallisena, rauhallisena sekä myötätuntoisella otteella esitettynä on saanut viime vuosina enemmän huomiota pelikulttuurissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan sisällönanalyyttisen peliluennan keinoin kolmea digitaalista peliä, jotka kuvaavat kuolemaa tarinassaan myötätuntoisesti. Pelit kuvaavat elämän lopun kohtaavia hahmoja, joiden toimintaan pelaaja pääsee vaikuttamaan. Artikkelissa peleistä tehdään huomioita erityisesti rituaaliteorioiden näkökulmasta, jolla painotetaan pelaajan aktiivista roolia kuoleman käsittelyssä peleissä. Tarkasteltavien pelien tunnelmaa verrataan kuolemapositiivisuuden käsitteeseen, jossa kuolemaa, hyvää tai huonoa, pyritään tuomaan yhteiskunnassa avoimesti esiin. Pelit omalta osaltaan osallistuvat erityisesti hyvän kuoleman ihanteen pohdintaan, jossa korostuu myötätuntoisen saattajan ja rauhallisten rituaalien yhteys.