Tässä tutkimuksessa selvitettiin ristiinmentoroinnin mahdollisuuksia translationaalisen tutkimusver-koston yhteistyön kehittämisessä yksilö- ja yhteisötasolla. Hanke perustuu ajatukseen, että lääketie-teellisen asiantuntijaverkoston toiminnan menestys riippuu keskeisesti sen osapuolten kyvystä tehdä yhteistyötä, jakaa tietoa ja toimia yhteisen tavoitteen eteen. Aiemmassa tutkimuksessa on tunnistettu monentyyppisiä yhteistyön esteitä, joihin lukeutuvat esimerkiksi verkoston osapuolten pitkälle eri-koistunut asiantuntijuus ja verkostoon kuuluvien yksiköiden erillisyys. Läntisessä Syöpäkeskuksessa pilotoitavan ristiinmentorointihankkeen tavoitteena oli edistää yksilöiden yhteistyön rooleissa toimi-mista, kehittää pysyvä mentorointiin perustuva toimintamalli yhteistyökulttuurin kehittämiseen sekä mittari yhteistyön seurantaan. Tutkimus tuotti uutta tietoa ja välineitä monitahoisen asiantuntijaver-koston yhteistyön kehittämiseksi. Tutkimuksen viitekehyksenä käytettiin verkostotutkimusta sekä tut-kimusyhteistyötä ja mentorointia käsittelevää tutkimuskirjallisuutta.

Hankkeessa kerätty laadullinen aineisto koostui mentorointiohjelmaan osallistuneiden (N=20) yksilö-haastatteluista kahdesti: ohjelman aikana ja sen jälkeen (yhteensä 32 haastattelua). Lisäksi haastatel-tiin ohjelman toteuttamisessa mukana olleet Läntisen Syöpäkeskuksen avainhenkilöt (N=5). Täyden-tävän määrällisen tutkimusaineiston muodosti sähköinen kysely, joka myös toteutettiin kahdesti (I kierros N= 38, II kierros N= 35). Laadullinen aineisto analysoitiin teemoittelemalla se tutkimusten ta-voitteiden mukaan, määrällinen aineisto puolestaan deskriptiivisesti suoria jakaumia käyttäen. Kate-gorioiden välisten erojen vertailuun käytettiin riippumattomien otosten kaksisuuntaista t-testiä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mentorointiohjelman seurauksena joka kolmannella parilla muodostui uutta tutkimusyhteistyötä joko keskenään tai parin välittämän kontaktin kanssa. Lisäksi toisella kolmanneksella tutkimusyhteistyön kehittäminen joko jatkui tai edellytykset tutkimusyhteis-työn tekemiseksi olivat muuten parantuneet merkittävästi. Kolmannella kolmanneksella tutkimusyh-teistyö tai sen edellytykset eivät juuri parantuneet. Kuitenkin ohjelma lisäsi lähes poikkeuksetta trans-lationaalisen tutkimuksen kannalta keskeisiä tietoja ja ymmärrystä sekä antoi suurimmalle osalle osal-listujia yhteistyön mahdollistavia uusia kontakteja. Vaikutukset levisivät jossain määrin myös osallis-tujien lähityöyhteisöön: mentorointiohjelman suositteleminen kollegoille oli tavallista erityisesti pe-rustutkijoiden joukossa, ja osa jakoi oppeja työyhteisössään myös laajemmin. Lisäksi parille välitettiin usein kontakteja omasta kontaktiverkostosta, ja vähintään joka toisella parilla ulkopuolisella kontak-tilla oli keskeinen rooli raportoitujen hyötyjen saavuttamisessa. Mentorointiohjelman todettiin myös vastaavan hyvin Läntisen Syöpäkeskuksen tutkimuksen kehittämisen tavoitteisiin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mentorointi on kehittämismenetelmä, joka sopii hyvin tutki-muskohteen kaltaisen translationaalisen tutkimusverkoston tieteenalat ylittävän yhteistyön edistämi-seen. Toteutukseltaan se on kevyt, eikä sido parien muodostamisen jälkeen paljon resursseja. Etuna on myös joustavuus, sillä jokainen pari voi suunnata työskentelyään omien tarpeidensa ja tilanteensa mukaisesti. Parinmuodostus osoittautui keskeisimmäksi mentoroinnin onnistumisen edellytykseksi. Se, että parien yhteydenpito jatkui ohjelman jälkeen, kertoo siitä, että mentoroinnilla voi olla oma myönteinen osavaikutuksensa verkoston yhteistyökulttuuriin laajemminkin. Tämän yhteyden selvittä-minen vaatisi kuitenkin pidemmän aikavälin tarkastelua.