Toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenten nuorisoradikaali liikehdintä on tutkimuskirjallisuuden perusteella jaettavissa kolmeen vaiheeseen: 1960-luvun antiautoritaariseen alkuvaiheeseen, 1960-ja 1970-lukujen vaihteen autoritaarisproletaariseenkäänteeseen ja 1970-luvun jälkipuolen ekologisvaihtoehtoiseenkäänteeseen. Ronald Inglehart on tarjonnut liikehdinnän selittäjäksi ns. hiljaista ”jälkimaterialistista” arvokumousta. ”Jälkimaterialismilla” Inglehart tarkoittaa itseilmaisun ja -ohjautuvuuden sekä elämänlaadun aineettomien osatekijöiden korostamista ja perinteisesti vallinneilla ”materialistisilla” arvoilla taas oman aineellisen ja fyysisen turvallisuuden sekä taloudellisen tehokkuuden maksimointia. Länsimaiden jälkiteollistuminen poiki ennennäkemättömän suosion jälkimaterialistisille arvoille etenkin rauhan jatalouskasvun aikana kasvaneiden nuorten ikäluokkien parissa. Uusien jälkimaterialististen äänestäjäkuntien tarpeisiin vastaamaan syntyi Herbert Kitscheltin hahmottelemia ns. vasemmistolibertaareja puolueita sekä vastaavanlaisia perinteisten vasemmisto-jakeskustapuolueiden siipiä.Kirjoittajan väitöskirjaprojektiin pohjautuvassa tieteellisessä artikkelissa havainnollistetaan jälkimaterialistisen arvokumouksen kolmivaiheista etenemisprosessia aiemmassa tutkimuksessa vähemmälle huomiolle jääneen Liberaalisen Kansanpuolueen ja sen edeltäjän nuoriso-ja opiskelijasiiven, eli nuorliberaalien esimerkkitapauksen kautta. Esitys rakentuu suhteuttamalla arkistosta löytyvien periaate-tai yleistasoisten ohjelmatekstien sisältö tutkimuskirjallisuudesta johdettuun yleiseen kontekstiin.Tarkastelun tulos tukee pääpiirteissään käsitystä jälkimaterialistisen arvokumouksen etenemisen kolmivaiheisuudesta. Arvokumous lähtee nuorliberaaleissa 1960-luvulla alkuvaiheessa johtaneiden vasemmistopuolueiden vastinejärjestöihin nähden jälkijunassa liikkeelle. 1970-luvun alkupuolella ovat nuorliberaalit muiden keskiryhmien ohella kuitenkin jo jälkimaterialistisuuden saralla radikaaleinta kärkeä autoritaarisproletaarisenkäänteen jäädessä vasemmistoa lievemmäksi. Nuorliberaalien voidaanmaterialistisen sosialisti-porvari-rajan sivuuttaneen EEC-vapaakauppasopimuksen vastustamisensa sekä vihreän liikkeen alkuhistoriaan liittyvien huomattavien henkilökytköstensä perusteella esittää menneen keskiryhmistä jälkimaterialistisuudessaan kaikkein pisimmälle.