Eduskunnassa käsitellään joka vuosi satoja hallituksen esityksiä lainsäädännöksi. Jokaisen hallituksen esityksen lainvalmistelun aikana syntyy runsaasti julkista asiakirja-aineistoa, kuten arviomuistioita, selvityksiä ja hallituksen esityksen eri vaiheissa olevia luonnosversioita sekä lausuntopyyntöjä, lausuntoja ja niiden yhteenvetoja. Lainsäätämisen yhteydessä, eli sen jälkeen, kun hallitus on antanut esityksen eduskunnalle, syntyy myös viljalti kiinnostavaa aineistoa, esimerkiksi valiokuntien mietintöjä ja niissä kuultujen asiantuntijoiden lausuntoja. Näihin asiakirjoihin on dokumentoitu keskeinen yhteiskunnallinen vallankäytön muoto, lakien säätäminen. Kaikkiaan lainvalmisteluasiakirjoja on huomattava määrä: yhteen lakihankkeeseen liittyy tyypillisesti kymmeniä tai satoja asiakirjoja, ja esimerkiksi viime hallituskaudella annettiin lähes tuhat hallituksen esitystä. Tätä kirjoittaessa, kesällä 2024, on Orpon hallituskautena annettu 179 hallituksen esitystä.

Lainvalmisteluaineistot ovat harmillisen alikäytettyjä, vaikka ne tarjoavat lukemattomia tutkimusmahdollisuuksia eri tieteenaloille. Toisenlaiset lähestymistavat mahdollistavat oikeutta kriittisesti tarkastelevia näkökulmia, joissa ei olla sidottuja lainopin sisäiseen näkökulmaan ja oikeuden koherenssin ylläpitämiseen. Todettakoon tässä yhteydessä, että kriittisiä, oikeuden koherenssin kyseenalaistavia lähestymistapoja oikeuteen löytyy toki runsaasti oikeustieteessä, koska kaikki oikeustieteilijät eivät tutki oikeutta vain yllä kuvatulla tavalla perinteisen lainopin sisäiseen näkökulmaan rajautuen. Mutta myös monien muiden tieteenalojen tutkijat, esimerkiksi sosiologit, politologit ja lingvistit, voisivat hyödyntää lainvalmistelutekstejä enemmän. Lainvalmisteluasiakirjat mahdollistavat mielenkiintoisia tutkimusasetelmia, koska ne tarjoavat näköalapaikan poliittisiin, taloudellisiin, yhteiskunnallisiin, oikeudellisiin ja kielellisiin kamppailuihin.