Lastensuojelun sijaishuollon asiakkaana olevat nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva asiakasryhmä. Aiempi tutkimus osoittaa riskitekijöiden uhkaavan sijoitettuna olleiden nuorten hyvinvointia myös aikuisuudessa ja heillä on ikätovereitaan suurempi riski moniin hyvinvointia vakavasti uhkaaviin elämänkulkuihin. Erityisenä riskiryhmänä ovat lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat. Yhteisasiakkaat käyttävät paljon erityistason palveluja, kuten laitoshoitoa, osastohoitoa ja hoitokäyntejä erikoissairaanhoidossa. Nämä palvelut ovat kalliita ja niiden tarve on kasvanut viime vuosina. Jotta pystymme tulevaisuudessa tarkastelemaan erilaisten sosiaalipoliittisten ratkaisujen, palvelumallien ja työtapojen vaikuttavuutta, tarvitaan tietoa nykytilanteen palveluiden kustannuksista ja tuloksellisuudesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun sijaishuollon ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden palvelujen kokonaiskustannuksia, työelämäsiirtymään liittyviä etuuksia ja vuosiansioita. Tutkimuksessa kustannustekijöistä huomioitiin sijaishuollon, erikoissairaanhoidon ja etuuksien menot, ja tulotekijöistä ansiotuloverot sekä työeläkemaksut.
Tutkimuksen tulokset tuovat uutta tietoa niin yhteisasiakkaina olevien nuorten aiheuttamista kustannuksista kuin lähtötason yhteisasiakkuudessa olevien palveluiden tutkimukseen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palvelujärjestelmä on epäonnistunut lasten ja nuorten yhteisasiakkaiden kuntoutuksessa korkeista kustannuksista huolimatta. Yhteisasiakkaiden keskimääräiset vuosiansiot ovat 25 ikävuoden kohdalla noin 65 prosenttia pienemmät kuin verrokkiryhmällä. Epäonnistumisesta kertovat myös inhimilliset kustannukset, esimerkiksi yhteisasiakkuudessa olleiden nuorten korkeat itsemurhaluvut, joita ei voi mitata yksistään rahassa. Palvelujen kustannukset eivät rajoitu vain alaikäisyyteen, vaan yhteisasiakkailla on suurempi todennäköisyys tarvita palveluja myös aikuisuudessa. Lisäksi heillä on heikompi työllisyys- ja tulotaso kuin ikätovereillaan, mikä aiheuttaa yhteiskunnalle tulonsiirtoja ja menetettyjä verotuloja. Palvelujen kustannukset elämänkulussa ovat merkittäviä ja niitä tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti. Kuntoutuksen laatuun ja tuloksiin tulisi kiinnittää huomiota, jotta hyvinvointia saadaan lisättyä ja kustannuksia vähennettyä. Keskeisenä suosituksena nostamme esille tarpeen tehostaa palveluiden seurantaa vaikuttavuutta kuvaavien mittareiden avulla sekä hyödyntää tutkimustietoa palveluiden kehittämisessä asiakaslähtöisemmiksi. Näillä olisi vaikutusta myös palveluissa tehtävien interventioiden vaikuttavuuteen.