Esitelmäni käsittelee kahden Suomen etunimistössä esiintyvän nimityypin, Leenan ja Eelin, äännerakennetta ja suosionvaihtelua ajanjaksolla 1900–2016. Nimityypillä tarkoitetaan äännerakenteeltaan samankaltaisten nimien ryhmää, jonka avulla etunimistöön muodostuu uusia nimiä ja joka saa uudet tai uusvanhat nimet nousemaan suosioon (Sartjärvi 2013). Leena-tyyppi muodostuu kaksitavuisista, vokaaliloppuisista nimistä, joissa on keskellä -een (esim. Leena, Leeni, Eena). Eeli-tyyppi taas muodostuu kaksitavuisista, vokaaliloppuisista nimistä, joissa on keskellä -eel (esim. Eeli, Seela, Neela). Kumpaankin tyyppiin kuuluu sekä miehen- että naisennimiä. Sartjärven (2013: 44) mukaan nimityypit muodostuvat vain samanloppuisista nimistä. Esitän, että nimityyppi voidaan muodostaa myös muin äännerakenteellisin perustein, Leenan ja Eelin tapauksessa siis nimen keskellä olevilla äänteillä.

Tyypit ovat osa väitöskirjaani, jonka aloitin tammikuussa 2024. Väitöskirjani aiheena on Suomalaisen etunimistön äännerakenne yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä. Käsittelen näitä kahta tyyppiä, koska vokaalin e ja konsonanttien l ja n sisältämät konsonantit ovat olleet suosittuja 2000-luvulla (Szabó 2023) ja haluan selvittää näiden nimityyppien suosionvaihtelua pidemmällä aikavälillä. Nimityypit ovat äännerakenteeltaan samankaltaisia, mutta Leenan yleisimmät nimet (Leena, Leeni) eivät ole 2020-luvulla muodikkaita ja Eelin yleisimmät nimet (Eeli, Seela) taas ovat.

Olen selvittänyt tutkimuksessani, että kummassakin tyypissä on muutaman yleisen nimen lisäksi useita harvinaisia nimiä (alle 10 nimenkantajaa, Nimipalvelu 27.2.2024.) Harvinaiset nimet ovat 2000-luvun trendi (Saarelma-Paukkala 2017). Koska useita näistä harvinaisistakin nimistä on annettu jo 1900-luvun alussa, nimityypit ovat alkaneet muodostua jo aikaisin.

Lähteet

Digi-ja väestötietovirasto. Nimipalvelu. Saatavissa: https://nimipalvelu.dvv.fi/

Saarelma-Paukkala, M. (2017). Etunimikirja. Suomalaiset nimitrendit 2000-luvulla.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Sartjärvi, M. (2013). Kahden etunimityypin yleistyminen ja suosionvaihtelu. Virittäjä, 117 (1), 44–69. https://journal.fi/virittaja/article/view/7844/6017Szabó, E. (2023). 2000-luvun yleisimpien ensinimien äännerakenteen vaihtelu. Pro gradu - tutkielma. Suomen kieli, Turun yliopisto. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fife2023032433205

Szabó, E. (2023). 2000-luvun yleisimpien ensinimien äännerakenteen vaihtelu. Pro gradu - tutkielma. Suomen kieli, Turun yliopisto. Saatavissa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/174606/2000- luvun_yleisimpien_ensinimien_aannerakenteen_vaihtelu_Szabo.pdf?sequence=1&is Allowed=y