Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten erityiskorvattavuuden vahvistaminen uu-sille tyypin 2 diabeteslääkkeille vaikuttaa näiden lääkkeiden käytön aloittaneiden potilaiden lukumäärään ja miten potilaiden sosioekonominen asema on yhteydessä uusien lääkkeiden käytön aloittamisen ajankohtaan. Erityiskorvattavuuden vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva lääkkeiden hintalautakunta (HILA) voi vahvistaa lääkkeelle erityiskorvattavuuden lääkeyrityksen hakemuksen perusteella. Erityis-korvattavuuden vahvistamisen jälkeen potilaan on mahdollista saada lääkekorvausta suurem-masta osasta lääkkeen hintaa, jolloin potilaan itsensä maksettavaksi jäävä osuus (omavastuu) on vastaavasti pienempi. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen rajoitetusti korvattavia glu-kagoninkaltaisen peptidin 1 (GLP-1-)analogeja ja natrium-glukoosi-kuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjiä, joiden erityskorvattavuuteen ei liity erityistä rajoitusta. Rajoitettu korvatta-vuus tarkoittaa, että vain tietyt lääketieteelliset kriteerit täyttävälle potilaalle voidaan myöntää lääkkeestä korvausta. Lisäksi tarkastellaan sydänsairauksien yhteyttä uusien diabeteslääkkei-den aloittamiseen, sillä karttuva tutkimusnäyttö on osoittanut, että GLP-1-analogit ja SGLT2:n estäjät vaikuttavat suotuisasti diabetespotilaiden sydän- ja verisuoniterveyteen. SGLT2:n estäjien lääkeryhmän lääkkeiden käytön aloittaneiden uusien potilaiden määrä mo-ninkertaistui sen jälkeen, kun ryhmän lääkkeestä oli mahdollista saada erityiskorvausta. Ver-rattuna erityiskorvattavuuden vahvistamista edeltäneeseen aikaan, SGLT2:n estäjien kuukau-sittain aloittaneiden uusien potilaiden määrä kasvoi noin seitsemänkertaiseksi. Sen sijaan GLP-1-analogien ryhmän lääkkeiden käytön aloittaneiden potilaiden määrä ei kasvanut tilastolli-sesti merkitsevästi erityiskorvattavuuden vahvistamisen jälkeen. On todennäköistä, että kor-vattavuuden rajoitus on ohjannut GLP-1-analogien lääkkeiden aloitusta, eikä erityiskorvatta-vuuden vahvistamisella siten ollut selkeää vaikutusta näiden lääkkeiden käytön aloittamiseen. Molemmissa lääkeryhmissä potilaan korkeammat tulot olivat yhteydessä uuden lääkkeen käy-tön aloittamiseen ennen kuin lääkeryhmän lääkkeistä oli mahdollista saada erityiskorvausta, eli kun potilaan maksama omavastuu oli suurempi. Erityisesti GLP-1-analogien käyttö vaikutti tarkastelujaksolla keskittyvän sydänsairautta sairastaville potilaille, mutta myös SGLT2:n estä-jien käytön aloittaneista potilaista huomattavalla osalla oli tutkimuksen mukaan sydänsairaus.
Tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempia havaintoja lääkekorvausjärjestelmän ohjausvaiku-tuksista lääkkeiden määräämiseen ja käyttöön. Toisaalta on huomattava, että usein ohjaava vai-kutus perustuu myös siihen, kuinka paljon potilaat maksavat lääkkeistään itse. Järjestelmän ta-loudellista kestävyyttä mietittäessä on syytä kiinnittää huomiota myös sen sosiaaliseen oikeu-denmukaisuuteen ja potilaiden taloudellisiin mahdollisuuksiin hankkia tarvitsemansa lääk-keet.