Lähtökohdat
Runsaat 20 lasta vuodessa saa elinsiirteen Suomessa. Katsauksen tarkoituksena on päivittää kliinikkohammaslääkärien tietämystä lasten elinsiirroista ja niiden vaikutuksista suunterveyteen ja oikomishoitoon. Elinsiirron vaikutuksia lapselle ja haasteita oikomishoidon toteutuksessa kuvataan potilastapausten avulla.

Menetelmät
Julkaisu perustuu lasten elinsiirtoja ja oikomishoitoa käsitteleviin kansainvälisiin julkaisuihin sekä aiheeseen liittyvään suomenkieliseen kirjallisuuteen ja verkkosivuihin.

Tulokset
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että sekä perussairaus että elinsiirron jälkeinen immunosuppressiivinen lääkitys voivat aiheuttaa sekä luuston että hampaiston kehityshäiriöitä, kuten osteoporoosia, kiilteen kehityshäiriöitä tai hampaiden pysyviä värimuutoksia. Immunosuppressiivisen lääkityksen vuoksi potilaat ovat infektioherkkiä. Lääkityksen yleisenä haittavaikutuksena esiintyy ikenen liikakasvua.

Johtopäätökset
Sekä elinsiirto että siihen liittyvä hyljinnänestolääkitys tulee huomioida, kun suunnitellaan oikomishoitoa. Infektioriskin vuoksi suun omahoidon tulee olla moitteetonta, ja kiinteäkojehoito voi olla vasta-aiheinen. Lääkityksillä voi olla vaikutusta hampaiden siirtymiseen ja siten myös oikomishoidon kestoon.