Suhtautuminen miesten ja naisten kilpaurheiluun oli Suomessa sukupuolittunutta 1900-luvulla aina vuosisadan lopulle asti. Vaikka voittoja oli saavutettu ja urheilumenestyksen merkitys kansalliselle itsetunnolle tunnustettiin, oli se kuitenkin ennen kaikkea miesten menestystä. Yleisurheilussa naisilla oli pääsy vain noin puoleen kaikista kilpailulajeista vielä 1960-luvun alussa. Tässä artikkelissa tutkin suomalaisen lehdistön kirjoituksia urheilulajien sukupuolittuneisuudesta olympiavuosina 1952–1988. Aineistona käytän kahdeksaa sanoma- ja aikakauslehteä, joiden uutisoinnista nousi esiin kolme pääteemaa. Ensimmäinen oli esteettisyyden vaatimus. Se oli perua naisvoimistelun vahvasta perinteestä, joka samalla sulki pois muita liikunnan muotoja. Toisena nousi esiin doping ja sen naisten urheilua toiseuttava vaikutus. Kiellettyjen keinojen käyttöä paheksuttiin varsinkin naisilla. Kolmas teema, varsinainen tasa- arvokeskustelu, sai vauhtia 1970 luvulla myös urheilussa yhteiskunnan yleisen demokratisoitumiskehityksen vauhdittamana. Aineisto kertoo muutoksen suunnasta mutta myös sen hitaudesta.