Nuorten köyhyydestä on tehty vähän laadullista tutkimusta verrattuna määrälliseen tutkimukseen. Laadullisessa köyhyystutkimuksessa on aikaisemmin hyödynnetty enemmän aikuisten kokemuksiin perustuvia aineistoja kuin nuorten itse tuottamia aineistoja. Tässä artikkelissa tarkastelemme nuorten kokemaa köyhyyttä heidän itsensä tuottamiin kirjoituksiin perustuen. Tutkimme, miten suhteellinen köyhyys näkyy nuorten arjessa Suomessa 2020-luvulla.

Tutkimusaineistona käytimme syksyllä 2022 kerättyä Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoitusaineistoa. Kirjoituksissa (n=84) 15–21-vuotiaat nuoret kuvailivat vapaamuotoisesti omia köyhyyskokemuksiaan ja tilanteita, joissa köyhyyden kokemus tulee esille. Analysoimme aineiston tietokoneavusteisesti (Nvivo) systeemaattisena teema-analyysina ja määrällisenä analyysina. 

Nuorten kokema köyhyys ilmenee arjessa välttämättömyyksien puutteellisuutena, heikentyneinä sosiaalisina suhteina, voimakkaina negatiivisina tunnetiloina ja näiden kaikkien toisiinsa vaikuttavina suhteina. Korkeiden hintojen ja inflaation vuoksi nuorilla oli vaikeuksia saada rahat riittämään ruokaan, lääkkeisiin, sähköön, lämmityskuluihin ja bensaan. Ikätovereiden seurassa nuoret jäivät tavallisena pidetyn ajanvieton ulkopuolelle, salasivat köyhyytensä, kokivat yksinäisyyttä ja häpeää ja vertailivat omaa tilannettaan muihin nuoriin. Köyhyyden kokemukseen nuoret liittivät tunteet stressistä, ahdistuksesta, pelosta, vihasta, surusta ja ”pahasta olosta.”

Tutkimuksemme osoittaa suhteellisen köyhyyden olevan haitallista nuorille, sillä se aiheuttaa nuorille perustarpeiden puutetiloja, toiseuden kokemusta sosiaalisissa suhteissa sekä voimakasta psyykkistä kuormitusta. Nuorten köyhyyskokemukseen kuuluu myös vahva etäisyyden tunne yhteiskunnallisesta hyvästä ja nuorten arkielämästä Suomessa.