Aivoverenkiertohäiriöiden ja lipidien monimutkaiset yhteydet ovat auenneet viime vuosina laajojen epidemiologisten tutkimusten, kliinisten lääketutkimusten ja genomitutkimuksen myötä. Suuret kokonais- ja LDL-kolesteroli- sekä jäännöskolesterolipitoisuudet lisäävät aivoinfarktin riskiä erityisesti, kun etiologiana on suurten suonten tauti. Aivoinfarktin ja ohimenevän aivoverenkiertohäiriön (TIA) sekundaaripreventiossa varhain aloitettu ja pysyvä statiinihoito vähentää merkittävästi uuden aivoinfarktin, aivohalvauksen ja merkittävän verisuonitapahtuman riskiä. Mikäli valtimotapahtuman riskiluokan mukaiseen LDL-tavoitepitoisuuteen ei päästä statiinilääkityksellä, tulisi rinnalle lisätä etsetimibi. Aivoverenvuodon ja lipidipartikkelien suhde on monimutkainen, eikä lipidilääkitystä suositella aivoverenvuodon sekundaaripreventiossa. Aivoverenvuoto ei kuitenkaan estä lipidilääkitystä, mikäli sen indikaationa on merkittävä valtimotauti, ja lääkitys pienentää myös aivoverenvuotopotilaiden iskeemisten verisuonitapahtumien riskiä.