Väestön vanheneminen ja kroonisen munuaistaudin taustalla olevien sairauksien yleistyminen ovat tuoneet munuaisten kroonisen vajaatoiminnan yhdeksi merkittävimmistä kansansairauksista. Arviolta kolmannes munuaisten vajaatoimintapotilaista on 65 vuotta täyttäneitä. Suhteellisen terveen iäkkään stabiili, korkeintaan kohtalaisesti (glomerulusten laskennallinen suodatusnopeus, eGFR vähintään 45 ml/ min/1,73 m2 ) heikentynyt munuaisten toiminta ei ole merkki sairaudesta, ei edellytä erikoisruokavalioita eikä heikennä elinajan odotetta. Se on kuitenkin huomioitava esimerkiksi lääkehoidossa. Vanhenemiseen liittyvä fysiologisten reservien väheneminen altistaa sekä akuutille munuaisvauriolle että sen jälkeen kehittyvälle krooniselle munuaistaudille. Akuutin munuaisvaurion riskin lisääntyminen lieneekin munuaisten ikääntymisen tärkein yksittäinen kliininen seuraus. Vanhenemismuutoksilla ja munuaissairauksilla on yhteisiä biologisia mekanismeja, ja solujen vanhenemiseen johtavilta aineenvaihdunta- ja signaalireiteiltä toivotaan löydettävän lääkkeitä munuaistautien hoitoon.