Suomessa on pitkälle kehittynyt ja kansainvälisesti arvostettu kansallinen ennakointijärjestelmä. Toimintaympäristön muutostahdin kiihtyessä ennakoinnin merkitys kasvaa. Suomessa julkishallinnon tekemä ennakointityö on kuitenkin muuttuviin olosuhteisiin nähden yksipuolista: Tulevaisuustietoa kerätään pääasiallisesti omasta lähiympäristöstä ja valtaosalla toimijoista ennakointi perustuu todennäköisten kehityskulkujen ennakointiin uusien mahdollisuuksien ja yllätysten ennakoinnin sijaan.  

Tämä raportti kuvaa suomalaisen kansallisen ennakointitoiminnan nykytilanteen ja esittää toimenpiteitä sen kehittämiseksi. Analyysi perustuu 78 organisaation kyselyaineistoon (vastausprosentti 44 %), 15 haastatteluun sekä kolmessa työpajassa kerättyyn aineistoon ajanjaksolla 1.2.2019–31.1.2020.  

Kansallista ennakointia on Suomessa alettu rakentaa 1990-luvulla, ja ennakointijärjestelmää on kehitetty systemaattisesti vuodesta 2004.  2020-luvulla toimintaympäristö ja monimutkaiset haasteet muuttuvat nopeasti. Siksi tarvitaan entistä enemmän ennakointia, jossa tarkastellaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityskulkuja sekä toivottuja tulevaisuuskuvia ja pyritään aktiivisesti edistämään toivottuja systeemisiä muutoksia.  

Tutkimuksen pohjalta esitetään kuusi kehittämiskohdetta kansallisen ennakoinnin päivittämiseksi 2020-luvulle:  

1) kehitetään toimijoiden ennakointikyvykkyyttä, 2) vahvistetaan yhteistyötä ja laajennetaan ennakoinnin ekosysteemiä, 3) hyödynnetään vahvemmin globaaleja näkökulmia ja verkostoja, 4) selkeytetään ekosysteemin toimijarooleja ja vahvistetaan koordinointia, 5) vahvistetaan ennakointitiedon viestinnällisyyttä ja virtaamista,  6) kytketään ennakointi vahvemmin päätöksentekoon.