Tämä artikkeli käsittelee empiirisen ekokritiikin alaan kuuluvaa tutkimusta, jossa selvitettiin, miten lukiolaiset lukevat ilmastofiktiota ja miten se vaikuttaa heihin. Pyysimme yli sataa lukiolaista eri puolilta Suomea lukemaan Emmi Itärannan Teemestarin kirjan (2012) ja kertomaan teoksen herättämistä ajatuksista ja tunteista. Aineisto kerättiin neljästä eri lukiosta. Siihen kuuluu opiskelijoiden kirjoittamia esseitä, kyselylomakevastauksia ja tallennettuja ryhmäkeskusteluita. Analysoimme aineistoa tässä artikkelissa laadullisen teoria- ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Nostamme esiin kolme ekokriittisen tutkimuksen kannalta tärkeää teemaa, joita ovat samastuminen, abstraktien ilmiöiden konkretisoiminen ja paikallisuuden vaikutus lukukokemukseen.

Tutkimuksemme osoittaa, että kirjallisuus vaikuttaa lukijoihin monimutkaisemmin kuin aikaisemmin on oletettu. Lukiolaiset eivät samastuneet kovin vahvasti romaanin nuoriin päähenkilöihin, toisin kuin olisi voinut aikaisemman tutkimuksen perusteella olettaa, mikä on olennaista, koska kirjallisuuden vaikuttavuutta arvioitaessa samastumisen on usein oletettu olevan keskeisessä roolissa. Tutkimuksemme mukaan ilmastokirjallisuuden lukeminen auttaa kuitenkin kuvittelemaan monipuolisesti ilmastonmuutosta ja sen seurauksia, joita pidetään usein vaikeasti hahmotettavina ilmiöinä, ja tässä mielessä romaani konkretisoi abstraktia ilmiötä. Paikallisuuden merkitystä koskevat tulokset ovat kahtalaisia: Yhtäältä romaanin tapahtumien sijoittuminen nykyisen Pohjois-Suomen alueelle dystooppisessa tulevaisuudessa teki teoksesta koskettavan varsinkin osalle pohjoissuomalaisista lukijoista. Toisaalta juuri Suomi tapahtumapaikkana teki romaanista joidenkuiden mielestä epäuskottavan, koska ilmastonmuutoksen ei ajateltu voivan vaikuttaa Suomeen kovin vahvasti. Hienoiseksi yllätykseksemme teoksen ilmastosanoman lisäksi tunteita herätti myös itse lukeminen; huomattavan moni lukiolainen koki kokonaisen romaanin lukemisen vaikeaksi ja raskaaksi.