Miten metamodernismin teoria voi avata kotimaista nykykirjallisuutta ja mahdollistaako se uusia hahmottamisen tapoja? Nykyproosassa muistin problematiikka ja eri aikatasoissa liikkuminen toimivat mahdollisuutena lähestyä polttavia ajankohtaisia ongelmia. Lähestyn artikkelissani metamodernismia monikerroksiseen ajallisuuteen fokusoiden tapausesimerkkinäni kaksi historiaa ja ajallisuutta tarkastelevaa teosta: Sofi Oksasen Puhdistus (2008) ja Emmi Itärannan Teemestarin kirja (2012). Romaanit käsittelevät aivan eri aihepiirejä, Puhdistus menneisyyden väkivaltaa ja Teemestarin kirja tulevaisuuden maailmaa ympäristökatastrofin jälkeen. Molemmissa traumaattinen menneisyys ja tulevaisuuden mahdollisuudet kuitenkin kietoutuvat yhteen. Molempia sävyttää totalitarismin historian käsittely ja muistamisen ja kuvittelun yhteen kietoutuminen. Niissä väkivalta määrittää elämän mahdollisuuksia ja subjektin paikkaa historiassa. Kysyn, miten näissä kahdessa romaanissa käsitellään ajallisuutta suhteessa erityisesti historiallisen romaanin ja spekulatiivisen fiktion lajeihin. Entä miten ne suhteutuvat postmodernismista ja metamodernismista Suomessa käytyihin keskusteluihin? Kirjallisuudenlajien muutos on kytköksissä muuttuvaan todellisuuteen, aikakauden käsityksiin ja muutoksiin historian käsittämisessä suhteessa lajeihin. Hypoteesini on, että eri aihepiireistä huolimatta teosten välillä voi löytää yhteisiä tekijöitä juuri ajallisuuden hahmottamisesta.