ämä väitöskirjatutkimus kohdistuu peruskoulun työrauhaan. Työrauhaa tarkastellaan systeemiteoreettisesti (Bronfenbrenner, 1979, 2017) ja opettajan osaamisen mallin (MAP) näkökulmasta (Metsäpelto ym., 2022; Metsäpelto ym., 2021). Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa dokumenttiaineiston avulla syvennetään työrauhailmiön ympärillä käytyä julkista keskustelua: millaista keskustelua peruskoulun työrauhasta käydään ja mihin keskustelu yleisimmin kohdistuu. Dokumenttiaineisto koostuu Helsingin Sanomissa vuosina 2010–2020 julkaistuista koulun työrauhaa koskevista mielipidekirjoituksista (N=70), joita analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Mielipidekirjoituksista tunnistettiin kolme keskustelun pääteemaa, joihin työrauhasta käyty keskustelu sanomalehdessä kohdistui: opettajan työnkuva, inkluusio käytännössä sekä peruskoulun muutos. Julkinen keskustelu nosti esiin huolen opettajan jaksamisesta laajentuneen työnkuvan myötä sekä tukea tarvitsevien oppilaiden opiskelusta yleisopetuksen ryhmissä. Peruskoulun muutosta koskeva puhe ilmensi aiheen polarisoituneisuutta keskustelussa.

Toisessa osatutkimuksessa pureudutaan ilmiöön luokkahuoneen vuorovaikutuksen tasolla. Neljää alakoululuokkaa havainnoitiin jokaista yhden koulupäivän ajan. Havainnointiaineistoa kertyi yhteensä 15 oppituntia. Oppitunnit videokuvattiin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Ulkopuolisen havainnoijan toimesta saatiin täydentävää tietoa siitä, miten opettaja itse toimii haastavia tilanteita kohdatessaan, mitkä ovat opettajan yleisimmin käyttämät keinot työrauhan ylläpitämiseksi ja minkälaiset tilanteet ylipäänsä aiheuttavat opettajassa työrauhan ylläpitoon liittyvän reaktion. Tulosten mukaan työrauhahäiriöitä luokkavuorovaikutuksessa esiintyi erittäin paljon, mutta ne olivat laadultaan lieviä, kuten puhumista ilman puheenvuoroa tai motorista levottomuutta. Opettajien työrauhatoimien kohteena olivat useimmiten yksittäiset poikaoppilaat luokassa. Opettajat käyttivät monipuolisia verbaalisia ja nonverbaalisia luokanhallintakeinoja puuttuessaan oppilaiden häiritsevään käyttäytymiseen.

Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin opettajien kokemuksia työrauhasta, minäpystyvyydestä, kollektiivisesta pystyvyydestä, työtyytyväisyydestä ja stressistä. Tähän kyselytutkimukseen osallistui 321 peruskoulun opettajaa. Aineistoanalyysinä käytettiin monimuuttujaista usean selittäjän regressioanalyysiä sekä latenttia profiilianalyysiä. Tuloksista ilmeni, että opettajat suhtautuivat työrauhan toteutumiseen oppitunneilla oletettua positiivisemmin (vain 14 % opettajista edusti keskitason työrauhaprofiilia). Keskitason työrauhaprofiilia selittivät aineenopettajana toimiminen yläkoulussa ja lyhyt, alle viiden vuoden opetuskokemus. Erinomaisen ja keskitason työrauhaprofiilit erosivat myös kokemuksissaan minäpystyvyydestä, kollektiivisesta pystyvyydestä, työtyytyväisyydestä ja luokkahuonestressistä. Opettajien luokanhallinnallinen minäpystyvyys ja luokkahuonestressi selittivät opettajan kokemaa työrauhaa ja erityisesti häiriökäyttäytymisen ja opetukseen keskittymisen työrauhaulottuvuuksia siten, että mitä enemmän opettaja uskoi omiin kykyihinsä hallita luokkaa, sen positiivisempana hän arvioi työrauhan toteutuvan. Toisaalta mitä enemmän opettaja koki luokkahuonestressiä, sen negatiivisempi oli hänen arvionsa toteutuneesta työrauhasta.

Aineisto- ja menetelmätriangulaation avulla tutkimuksessa laajennettiin ymmärrystä työrauhasta, joka jo itsessään on hyvin moniulotteinen ja -tulkintainen ilmiö. Työrauhasta käyty yhteiskunnallinen keskustelu heijasti ilmiön polarisoituneisuutta. Vaikka työrauhasta käyty keskustelu kohdistui yksilötason haasteisiin, ratkaisuja keskustelussa tuotettiin järjestelmätasolle. Erityisesti oppilaan tuen tarpeisiin vastaaminen sekä opettajan työnkuvan selkiytys ja rajaaminen toimivat osana ongelmanratkaisua julkisessa keskustelussa. Havainnointitutkimus osoitti, että opettajat puuttuivat oppitunnin työrauhahäiriöihin nopeasti ja monipuolisin luokanhallintakeinoin, mutta saivat häiriön katkaistua vain hetkellisesti. Oppimisvuorovaikutuksen sujuvuutta rikkoivat siten usein toistuvat lievät työrauhahäiriöt. Kyselytutkimuksessa opettajat arvioivat toteutunutta työrauhaa ryhmissään kuitenkin suhteellisen positiivisesti. Tukea työrauhan ylläpidossa tulisi kyselytutkimuksen perusteella suunnata erityisesti ammattikuvaltaan yläkoulun aineenopettajille ja opettajille, joilla on alle viiden vuoden opetuskokemus. Työrauhailmiötä tulee tulevaisuudessa tarkastella kasvatustieteessä laajana systeemisenä kokonaisuutena ja huomioida työrauhan toteutumisen yhteiskunnalliset edellytykset sekä opettajan ammatillisen osaamisen kehittämistarpeet