Tässä luvussa tarkastelen uskontoihin liittyviä uusia valtiollisen hallinnan ja turvallistamisen muotoja islamilaisten toimijoiden kautta. Luvussani esitän näkemyksen, että uudet hallinnan ja turvallistamisen mekanismit ovat muuttamassa uskontojen asemaa laajemminkin. Kyseessä ei siis ole pelkästään islamiin liittyvä kysymys, vaan uudenlainen julkisen vallan ja uskonnollisten toimijoiden suhde. Islam on kuitenkin sikäli merkittävä tekijä, että siihen liitettyjen uhkakuvien kautta on ollut mahdollista luoda uusia ja muokata entisiä toimintatapoja, jotka vaikuttavat myös muiden uskontojen toiminnan ehtoihin. Tarkastelen ensiksi uskonnon nousua julkisen keskustelun ja politiikan kohteeksi Euroopassa. Sitä seuraa katsaus uusiin hallinnan muotoihin, jonka jälkeen on vuorossa pohdintaa uskonnon turvallistamisesta ja sen seurauksista. Lopuksi analysoin näiden yhteisvaikutusta islamilaisten ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kannalta Suomessa.