Aloitin Siirtolaisuusinstituutin johtajana elokuun alussa. Tie instituuttiin on ollut pitkä ja vaiherikas. Kuten niin monen suomalaisen perheen elämässä, niin myös omassa suvussani on ollut Amerikan-kävijöitä ja valtamerentakaisia sukulaisia, joita en ole koskaan tavannut. Kotona olen kuullut myös äitini lapsuuden evakkomatkoista lukuisia kertoja ja setäni sotavankeus Venäjällä on hurjimpia kuulemiani tarinoita. Omien vanhempieni muutto Itä-Suomesta Turkuun ja sitä kautta kesäiset mökki- ja sukuloimismatkat Pohjois-Karjalaan ovat todistaneet minulle jo pienestä pitäen, että liikkuminen paikasta toiseen ja sitä kautta syntyvät suhteet ovat tärkeä ja olennainen osa monen elämää.