Väitöskirjatutkimuksessani tutkin kielen ja luonnon kytköksiä suomalaisessa modernistisessa 1950-luvun runoudessa. Tarkastelen runoja kontrapunktisen luennan kautta ja samalla kehitän ja testaan tätä Edward Saidin 1990-luvulla lanseeraamaa menetelmää.

Sotienjälkeistä aikaa on kuvattu Suomessa sekä kielen että luontosuhteen kriisin ajaksi. Tutkimuksessani kysyn, millaisia kytköksiä kielen ja luonnon välille runoudessa rakennetaan, mikä on luonnon rooli kielikeskustelussa, millaisia erilaisia ääniä kielikeskustelussa esiintyy ja millaista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa äänten kohtaaminen tuottaa. Ydinaineistonani ovat Suomessa 1950-luvulla ensipainoksina julkaistut modernisteiksi luokiteltujen kirjailijoiden suomenkieliset runokokoelmat. Kontekstoivina aineistoina toimivat ajan muu kuin modernistinen runous ja suomen-ruotsalainen modernistinen runous sekä suomenkieliset kirjallisuus- ja kulttuurilehdet. Tutkimuksen lähtökohtaoletuksena on, että 1950-luvulla kielellä on keskeinen asema kirjallisuuskeskustelussa ja että myös runous osallistuu aktiivisesti tähän keskusteluun.

Tutkimukseni paljastaa, että 1950-luvun runoudessa sekä luonto että kieli esiintyvät eri ilmenemismuodoissaan tiheään. Tämän lisäksi ne usein esiintyvät yhdessä: kielestä ja ilmaisusta puhutaan luonnon avulla ja luonto otetaan ratkaisun avaimeksi kielen ongelmiin ja kriisiin. Samalla erilaiset näkemykset kielestä ja luonnosta tulevat kohdatusten ja kielen ja luonnon välille rakentuu sekä yhtymäkohtia että eroja. Kontrapunktinen luenta paljastaa kielikeskustelusta useita erilaisia ääniä, joiden välillä muodostuu vuorovaikutusta ja jännitteitä. Samalla kieleen ja luontoon kytkeytyvät äänet kietoutuvat toisiinsa ja osallistuvat kirjallisuuden ilmaisukielen pohdintaan yhdessä. Keskeisiä keskustelun ääniä ovat esimerkiksi uuden kielen kaipuu, kielen riittämättömyys, kielen viallisuus ja luonnon ihanteellisuus. Äänten yhteentulemisissa usein lähdetään etsimään ilmaisulle ja olemiselle mallia luonnosta ja kyseenalaistetaan ihmisen totunnainen tapa sanallistaa maailmaa ja etsiä merkityksiä ja kielellisyyttä luonnosta.