Arrow (1963) esitti jo kauan sitten erityispiirteet, jotka tekevät terveydenhuollosta erityisen ja
poikkeavan toimialan. Arrown keskeinen havainto oli terveydenhuollossa oleva informaation
epäsymmetria ja epävarmuus. Sairastumiseen liittyy merkittävää epävarmuutta. Voimme sairastua
huomenna vakavasti tietämättä siitä vielä tänään mitään. Tupakoija tietää tupakoinnin lisäävän
monien sairauksien riskiä mutta kaikki tupakoivat eivät kuitenkaan sairastu keuhkosyöpään. Kun
sairastuu, potilaalla tai edes hänen omaisillaan ei tyypillisesti ole kykyä arvioida sairauden laatua saati
sen hoitoon parhaiten sopivia hoitomenetelmiä. Tähän diagnostiseen tietämykseen liittyvän
informaatio-ongelman ratkaisemiseen agentti (potilas) tarvitsee päämiehen (lääkärin), jonka agentti
toivoo toimivan hänen parhaakseen. Potilaalla ei kuitenkaan tavanomaisesti ole mahdollisuutta arvioida kattavasti päämiehen ehdottamien tai suorittamien toimenpiteiden laatua tai päämiehen ammatillista osaamista. Parhaiten potilas pystyy arvioimaan omaa palvelukokemustaan ja hoitotoimenpiteen jälkeistä terveyshyötyä esimerkiksi koetun oirekuvan muutoksen ja elämänlaadun kannalta. Kokonaisuudessaan laatu ja vaikuttavuus selviää vasta palvelun käytön jälkeen tai mahdollisesti vasta vuosien päästä.

Terveysongelmat ja -riskit tai palvelutarjoajiin liittyvät valinnat eivät ole haastellisia vain informaation epäsymmetrian ja epävarmuuden näkökulmasta. Terveysongelmiin ja –riskeihin ja valintoihin liittyy
potentiaalisia hyvinvointivaikutuksia. Ne realisoituvat potilaan elinajanodotteessa, elämanlaadussa, asiakaskokemuksessa, toiminta- ja työkyvyn muutoksessa ja näihin liittyvissä taloudellisissa vaikutuksissa.