Yksityisten toimijoiden osallistuminen julkiseen koulutukseen ei ole uusi ilmiö, mutta toimijoiden määrä on kasvanut 2010luvulla niin globaalisti kuin Suomessakin. Tässä verkostoetnografisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan, millainen koulutusliiketoimintaverkosto Suomessa on ja analysoidaan koulutusliiketoimintaverkoston ja julkisen peruskoulun suhdetta. Artikkeliväitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Väitöstutkimus edustaa koulutuksen politiikan sosiologian tieteenalaa ja tutkimusperinnettä. Tutkimus pohjautuu kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen globaalista koulutusliiketoiminnasta ja koulutuksen yksityistämisestä. Tutkimuksen metodologiana on verkostoetnografia, joka yhdistää sosiaalista verkostoanalyysia ja etnografista tutkimusotetta. Verkostoetnografian avulla tutkimuksessa pyritään ymmärtämään koulutuspoliittisten prosessien ja niihin osallistuvien toimijoiden yhteyksien muodostamaa verkostoa sekä näiden vuorovaikutussuhteiden merkityksiä suomalaisessa peruskoulukontekstissa.

Osatutkimuksessa I selvitettiin yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön muotoja koulutusliiketoiminnassa sekä koulutusliiketoimijoiden ajatuksia ja toiveita tähän yhteistyöhön liittyen. Aineistona osatutkimuksessa on koulutusliiketoimijoiden haastattelut (N=13). Osatutkimuksessa II analysoitiin koulutusliiketoimintaverkostoa Suomessa. Toisen osatutkimuksen tutkimusasetelma ja aineisto muodostuvat verkostoperiaatteella toimivista koulutusliiketoimintaan kytkeytyvistä neljästä yhteysorganisaatiosta, näihin yhteysorganisaatioihin kuuluvista koulutusalan yrityksistä (N=174), sekä niiden hallitusjäsenistä (N=739). Osatutkimuksessa III analysoitiin koulutusliiketoimijoiden (N=20) reaktioita koronapandemiaan vuonna 2020 (maaliskuu–lokakuu). Aineistona kolmannessa osatutkimuksessa on edellä mainittujen toimijoiden tuottamat internetdokumentit, kuten blogipostaukset, uutiskirjeet, kotisivut ja raportit.

Osatutkimusten tulokset osoittavat, että koulutusliiketoiminta on Suomessa verkottunutta toimintaa, jossa koulutusliiketoimijat, mukaan lukien valtio, työskentelevät yhdessä edistääkseen tavoitteitaan. Koulutusliiketoimintaverkostot tavoittelevat koulutusliiketoiminnan edellytysten helpottamista Suomen julkisessa koulutusjärjestelmässä sekä suomalaisten koulutustuotteiden vientiä ulkomaille. Tutkimustulokset alleviivaavat, että yksityiset toimijat eivät pyri poistamaan julkista koulutusta tai kilpailemaan sen kanssa vaan toivovat, että Suomen julkinen koulu muuttuu koulutusliiketoiminnalle edullisemmaksi: digitaalisemmaksi, avoimemmaksi tuotekehittelyyn sekä ponnahduslaudaksi globaaliin myyntiin. Osatutkimuksia yhdistävän analyysin perusteella esitetään, että Suomen koulutusliiketoimintaverkoston toiminta on osoitus suomalaisen julkisen koulutuksen pehmeästä yksityistämisestä, jossa koulutusliiketoimintaverkosto on muovannut julkista sektoria liiketoiminnalle edullisemmaksi. Pehmeän yksityistämisen käsite (Cone & Brøgger 2020) kuvaa osuvasti sitä, miten suomalainen peruskoulujärjestelmä on edelleen julkinen, mutta yksityinen sektori tulee koulutusliiketoimintaverkoston myötä osaksi koulutuspolitiikan prosesseja.