Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten käytännön strategiatyö rakentuu oppimisen tuella jatkumona sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Tutkimus kiinnittyy strategia käytäntönä -tutkimukseen (Strategy-As-Practice, SAP), joka korostaa käytännön strategiatyön sosiaalista ja tilannesidonnaista luonnetta. Käytännön strategiatyö rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa strategiatoimijoiden, toiminnan ja strategiakäytäntöjen muodostamana kokonaisuutena. Käytännön strategiatyö tapahtuu toiminnan jatkumossa, jossa jatkuvuus syntyy juurtuneista ja sisäistetyistä tavoista toimia yhdenmukaisesti suhteessa menneeseen. Näin mennyt strategiatyö on merkityksellistä organisaation tulevan käytännön strategiatyön kannalta. Tässä tutkimuksessa oppiminen nähdään erottamattomana osana käytännön toimintaa ja keinona ymmärtää käytännön strategiatyön rakentumista jatkumona. Käytännön strategiatyön rakentumista jatkumona lähestytään teoreettisesti oppimisen ja reflektiivisen käytännön näkökulmista. Oppimista tarkastellaan tutkimuksessa hyödyntäen sosiaalisen oppimisen ja organisaation oppimisen teorioita.

Tutkimus sijoittuu sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) toimintaympäristö on ollut murroksessa pitkään, sillä valtakunnallisesti on työstetty palvelurakenneuudistusta yli vuosikymmenen ajan. Palvelurakenneuudistus astui voimaan lopulta vuonna 2023 sote-muutoksen toteutuessa. Sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatiot, nykyiset hyvinvointialueet, toteuttavat niille asetettuja lakisääteisiä tehtäviä. Myös strategian laatimista ja tavoitteita ohjataan lainsäädännöllä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioita kuvastaa moniarvoisuus, sillä eri sidosryhmillä on organisaatioiden toiminnalle moninaisia odotuksia, arvoja ja tavoitteita. Toimintaympäristön muutokset korostavat strategiatyön merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa, mutta samalla toimintaympäristön moniarvoisuus asettaa omat haasteensa käytännön strategiatyölle. Tämä tutkimus auttaa strategiatoimijoita ymmärtämään, miksi tässä kontekstissa tulisi kiinnittää huomiota menneeseen strategiatyöhön sekä mahdollistaa oppiminen ja reflektoiminen käytännön strategiatyössä.

Tutkimus koostuu kolmesta itsenäisestä osatutkimuksesta, joista kaksi on empiirisiä ja yksi käsitteellinen. Empiirisistä osatutkimuksista ensimmäinen on luonteeltaan laadullinen pitkittäinen tapaustutkimus ja toinen määrällinen poikittainen survey-tutkimus. Osatutkimuksia yhteen sitovat teemat ovat käytännön strategiatyö jatkumona, sosiaalinen oppiminen ja reflektoiminen käytännön strategiatyössä. Synteesissä tuloksia tarkastellaan näiden teemojen kautta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että käytännön strategiatyön muodostuminen jatkumoksi edellyttää käytännön toiminnassa tapahtuvaa oppimista. Vaikka mielenkiinto strategiatyössä suuntaa usein tulevaan, tutkimuksen tulosten mukaan arjen jatkumossa tulevaisuuteen suuntautuessaankin käytännön strategiatyö nojaa menneeseen. Käytännön strategiatyö rakentuu jatkumoksi menneen strategiatyön, osallistumisen kautta syvenevän ymmärryksen ja reflektoimisen muodostamana kokonaisuutena. Tutkimus tuottaa teoreettisen kontribuution SAPiin avaamalla siihen uuden teoreettisen näkökulman oppimisen avulla. Teoreettisena kontribuutiona tutkimus osoittaa reflektoimisen merkityksen käytännön strategiatyössä. Yksilön reflektoidessa käytännön strategiatyötä itse tai ryhmässä muiden kanssa mahdollistuu yksilön ja ryhmän oppiminen. Kun yhdessä opittu viedään toimintaan ja opittu juurtuu osaksi organisaation strategiatyötä, tapahtuu organisaation oppimista ja käytännön strategiatyöstä rakentuu jatkumo. Teoreettisena kontribuutiona tutkimus kuvaa tämän juurtumisprosessin ja oppimisen keskeisen merkityksen käytännön strategiatyössä. Oppimisnäkökulman avaaminen SAPin teoreettiseen keskusteluun tarjoaa useita teoreettisia työkaluja ymmärtää mikrotasolla strategiatoimijuutta, käytännön strategiatyötä ja strategiakäytäntöjen kehittymistä.