Entiset suojeluskuntalaiset muodostivat toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa yhteisöjä, jotka joutuivat osaksi poliittista murrosta. Artikkelissa käsitellään toisiinsa kytkeytyviä tapauksia, joissa entisten suojeluskuntalaisten toiminta päätyy valtiollisen poliisin tutkimuksen kohteeksi keväällä 1945. Artikkelissa muotoillaan ajatus suojeluskuntien henkisestä demobilisaatiosta. Siihen liittyi päätepisteen tuottaminen paikallisen suojeluskunnan toiminnalle ja sitä vastusti vasemmistosta tullut voimakas retoriikka ja paine. Kysymys oli myös ihmisten identiteettiä koetelleesta muutoksesta, kun aiemmin hyvää kansalaisuutta tarkoittanut suojeluskuntalaisuus muuttui kielletyksi ja epäilyjä herättäväksi. Tutkimustyö tuo esille suojeluskuntayhteisön ja -identiteetin jatkeeksi syntyneiden yhteisöjen merkitystä vuoden 1944 välirauhansopimuksen jälkeisenä rauhankriisin aikana. Tutkimustyömme yhdistää vallankäytön ja hallintokoneiston toiminnan tutkimuksen yksilön ja pienyhteisön tasolla tapahtuvan henkisen murroksen tutkimukseen. Keskeiset tutkimamme aineistot ovat poliisin tutkimuspöytäkirjojen lisäksi tutkittujen yhteisöjen aineistot, sanoma- ja puoluelehdet ja keskeisten toimijoiden kirjeenvaihto.