Selvityksessä tarkasteltiin perustuslaillisten, eurooppaoikeudellisten ja kansainvälisistä velvoitteista johtuvien oikeudellisen reunaehtojen näkökulmasta mahdollisuuksia rajata valitusoikeuksia kaavoituksessa. Työn tarkoituksena oli kartoittaa oikeudellista liikkumavaraa valitusoikeussääntelyssä nimenomaan kaavoitus- ja valitusoikeusjärjestelmän sujuvuuden kannalta.

Selvityksen keskeisimpinä tuloksina todettiin, että eurooppaoikeudellinen sääntely, ihmisoikeussopimus tai Suomen perustuslaki eivät edellytä sellaisenaan nykyisen kaltaisen kunnan jäsenen yleiseen valitusoikeuteen (actio popularis) perustuvaa valitusoikeutta. Näin ollen ehdottomia esteitä ei ole sen muuttamiselle tai poistamiselle. Mahdollisessa muutoksessa tulisi kuitenkin turvata asianosaisten oikeudet, yleisön ympäristölliset oikeudet ja kaavoituksen yleisempi laillisuusvalvonta sekä yhdistysten muutoksenhakumahdollisuuksien turvaaminen hankkeissa, joilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Eurooppaoikeudellisen sääntelyn, ihmisoikeussopimuksen tai perustuslain estämättä olisi myös mahdollista tietyin reunaehdoin säätää esimerkiksi muistutus valitusoikeuden käyttämisen edellytykseksi.