Väitöskirjassa tutkitaan, millaisia ryhmäkohtaisia masennuskäsityksiä Turun yliopiston psykologian laitoksen ja lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoilla, erikoistuvilla lääkäreillä ja väitöskirjatutkijoilla oli vuosina 1980–1995. Tutkimuksessa masennuskäsityksiä lähestytään kahdesta näkökulmasta. Tutkimuksessa analysoidaan sekä masennuskäsitysten sisältöjä että niiden muotoutumista tieteen, hallinnon ja arjen tiedon piirien kautta ja niiden yhteisvaikutuksessa.

Tutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa Turun yliopiston psykologian laitoksen ja lääketieteellisen tiedekunnan opetukseen vuosina 1980–1995 liittyvistä materiaaleista, kuten oppikirjoista, opinnäytteistä, harjoitustöistä ja luentomuistiinpanoista. Opintoaineiston lisäksi arjen masennuskäsityksiä analysoidaan aineistosta, joka koostuu naistenlehdestä, viidestä mielenterveysjärjestön lehdestä sekä kahden muistitietokeruun vastauksista.

Tutkimuksessa osoitetaan masennuskäsitysten olleen moninaisia, muttei sattumanvaraisia. Ryhmäkohtaisissa käsityksissä elivät rinnakkain tieteenalat, koulukunnat ja teoriat, mutta myös arkiset ja työelämästä lähtöisin olevat masennusten määritelmät. Vuosina 1980–1995 ihmisen tilannetta ei lähestytty yksittäisestä tautiluokasta käsin. Masennus oli vain osa kuvaa, jossa kartoitettiin muun muassa yksilön elämänhistoria ja ikä, muut mahdolliset sairaudet tai mielenterveyden häiriöt sekä sen hetkinen elämäntilanne ja vuorovaikutussuhteet.

Tieteen lisäksi suomalaisessa arjessa ja mielenterveyspalveluihin liittyvässä hallinnossa oli omanlaisensa masennuskäsitykset. Ne muuttuivat eri tavoin ja eriaikaisesti. Tutkimus tarkentaa kuvaa masennuskäsityksistä kolmessa tiedon alueessa eli niin sanotussa tiedon piirissä.

Vuosina 1980–1995 tieteellisissä opinnoissa tautiluokkiin suhtauduttiin pragmaattisesti. Käytännöllisesti suhtauduttiin myös epävarmuuksiin ja tieteellisen tiedon aukkoihin, joita masennuksen kaltaisiin monimutkaisiin tiloihin liittyi. Vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä kasvanut vaatimus aivan tietynlaiseen masennuskäsitykseen ei tullut tieteestä, vaan hallinnosta.

Kulttuurihistorian alan väitöskirja kiinnittyy useaan tutkimussuuntaukseen. Mielenterveys teemana asettaa sen osaksi kulttuurista terveys- ja mielenterveystutkimusta sekä tie-teenhistoriaa. Masennuskäsitysten kautta tutkimuksessa avataan, miten opiskelijat ryhmään kuuluvina toimijoina omaksuivat, toisintivat ja loivat tietoa. Näin tutkimus asettuu osaksi tiedonhistoriaa.

Väitöstutkimus avaa uusia näkökulmia ajankohtaisiin keskusteluihin masennuksesta ja mielenterveyden ammattilaisten käsityksistä. Tutkimus tuo lisää tietoa masennusta koske-vien käsitysten kulttuurihistoriallisesta muotoutumisesta ja muutoksesta.