Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkitaan kulttuurisen kolonialismin ilmenemistä suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa sekä lapsille suunnatuissa lehdissä 1900-luvun alusta 1960-luvun alkuun. Tutkimus tarkastelee kulttuurisen kolonialismin, kolonialististen puhetapojen sekä ”rodun” kuvausten ja rodullistamisen ilmene-mistä valituissa suomenkielisissä lapsille ja nuorille suunnatuissa lehdissä ja romaaneissa. Väitöskirjassa tutkitaan lisäksi suomalaiseen väitettyyn koloniaaliseen poikkeuksellisuuteen ja viattomuuteen liittyviä käsityksiä sekä suomalaisuuden rakentamista valkoiseksi ja eurooppalaiseksi lasten- ja nuortenkirjoissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty Anni Swanin lastenlehdessä julkaistua Australiaan sijoittuvaa jatkokertomusta ja tästä myöhemmin tehtyä romaania, Lasten lähetyslehden Owam-boa koskevia artikkeleita sekä A. E. Ingmanin, Erkki Rekimiehen ja Kirsti Hepo-raudan Lappiin sijoittuvia nuorisoromaaneita.

Aineiston analyysissä on käytetty jälkikolonialistista tutkimusotetta ja erityisesti diskurssianalyysiä. Näitä on hyödynnetty paitsi kolonialistisen diskurssin myös tekstintakaisen ilmiön eli suomalaisen kulttuurisen kolonialismin tarkasteluun. Tutkimus sijoittuu historian- ja kirjallisuudentutkimuksen rajapinnalle. Tutkimuksen kohteena on historiallinen ilmiö, jonka esiintymistä tutkitaan kirjallisuuden kautta ja kirjallisuudentutkimuksenkin menetelmin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomi ei ole ollut ulkopuolinen tai viaton suhteessa eurooppalaiseen kolonialismiin. Vaikka Suomella ei ole ollut siirtomaita, suomalaiset ovat jakaneet muiden eurooppalaisten kanssa kolonialistisen diskurssin rotuhierarkioista, eurooppalaisesta muita maailman kansoja edellä olevasta sivistyksestä ja eurooppalaisten valtapositiosta. Suomalaiset eivät ole siis olleet poikkeuksellisia suhteessa kolonialismiin, vaan ovat omaksuneet ja tuottaneet kolonialistista tietoa ja puhetapoja sekä levittäneet niitä muun muassa juuri lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.