Artikkelissa tarkastellaan kolmea lajirajat ylittävää persoonaviittauksen tapaa lemmikeistä kertovissa elämäkerrallisissa teksteissä. Teksteissä käytetään persoonapronominia he, monikon ensimmäisen persoonan muotoja sekä passiivia viittaamassa pariin tai joukkoon, joka koostuu ihmisestä ja toisenlajisesta. Tutkimus täydentää kuvaa persoonamuotojen käytöstä ja osallistuu keskusteluun ihmisen ja toisenlajisten suhteen kielentämisestä. Suomen kielenhuolto ei ole juuri ottanut kantaa lajirajat ylittäviin viittauksiin, joskin passiivi on määritelty ihmistarkoitteiseksi. Ainakin tässä aineistossa passiivilla ja monikollisilla persoonamuodoilla kielennetään toisenlajisia ihmisen tasavertaisina kumppaneina, saman kategorian jäseninä. Monikon ensimmäisen persoonan muodot viittaamassa kertojaan ja tämän lemmikkiin ovat teksteissä tavallisia. Niillä kielennetään tavallisesti kertojan ja toisenlajisen yhteistä toimintaa, mutta toisinaan, pariskunta- ja hoivapuheen tavoin, kuvataan toinen osallistuvana toimintaan, jonka tekee kertoja yksin. Toisenlajiseen viittaavaa passiivia käytetään aineistossa yleisemmin kuvaamassa toisenlajisen toimintaa, johon kertoja eläytyy, mutta myös kertojan ja lemmikin yhteistä toimintaa. Viittauksen kohde voi vaihtua liukuvasti. Lajirajat ylittävä he on aineistossa melko harvinainen mutta kuitenkin toistuva tapa kielentää ihminen ja toisenlajinen yhdessä toimivaksi pariksi.

The article examines three different types of bi-species personal references in biographical memoirs written by people about their companion animals. The stories use the personal pronoun he ‘they’, which in Standard Finnish only refers to humans, the plural first-person forms, e.g. me ‘we’, and the passive verb forms (e.g. käydään) to refer to a pair or group of one or more humans and animals of another species. The article contributes to the study of using these reference forms in interaction and to the debate on the linguistic representation of the relationship between humans and other animals. Central to the pronoun references examined is the perception of the pair or group referred to as a closely co-operating unit. The first person plural and passive references are used in the data to denote, as in caretaker speech or couples talk, shared activities, also even when the actual actor is only one of the members of the group