Nykykeskustelussa pohditaan usein vanhojen satujen sopivuutta lapsille. Vanhoja satuja moititaan moraalittomiksi. ERityisesti tarinoiden väkivaltaisuutta  ja kapeaa naiskuvaa pidetään vahingollisina. Charles Perrault'n "Hanhiemon tarinat" on kiinnostava vertailukohta tälle keskustelulle. Tämä vuonna 1697 ilmestynyt satukokoelma nimittäin pohtii samankaltaista  kysymystä: Mikä on vanhojen tarinoiden arvo?