Huijarisyndrooma viittaa ajattelutapaan, jossa yksilö kokee itsensä vähemmän päteväksi kuin hän todellisuudessa on. Huijareiksi itsensä kokevat suoriutuvat opinnoistaan ja työstään erinomaisesti saaden tunnustusta muilta, mutta uskovat silti onnistuneensa antamaan vain vaikutelman kyvykkyydestään. Tarkastelemme tässä artikkelissa suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden huijarisyndroomaa: ovatko jotkut heistä muita alttiimpia kokemaan epävarmuutta omasta osaamisestaan, ja ovatko epävarmuuden kokemukset sekä huijarisyndroomaan viittaavat suhtautumistavat yhteydessä opiskelijoiden luokkataustaan, sukupuoleen ja ikään? Tutkimuskysymyksiin vastaamme vuonna 2022 kerätyn kyselyaineiston (n=4994) avulla. Tarkastelemme huijarisyndroomaa ilmiönä, joka liittyy koulutuspoliittisten ja yhteiskunnallisten vaatimusten sekä yksilön elämänkokemusten myötä muotoutuneen habituksen väliseen suhteeseen. Noin joka neljäs kyselyymme vastanneista koki voimakkaita huijarituntemuksia. Voimakkaimpia huijarituntemuksia kokivat muunsukupuoliset, naiset, vähävaraisista työväenluokkaisista perheistä lähtöisin olevat sekä nuorimmat opiskelijat. Vähiten huijarituntemuksia kokivat yli 40-vuotiaat aikuisopiskelijat ja kotitaustaltaan yläluokkaan itsensä identifioineet opiskelijat. Huijarisyndroomaa voidaan lievittää yksilökeskeisillä keinoilla. Varsinainen ongelma ei ole näillä poistettavissa, sillä huijarisyndrooma on enemmänkin looginen reaktio koulutuspoliittisiin vaatimuksiin kilpailua, vertailua ja suoritusten mittaamista korostavassa yhteiskunnassa.