Tässä artikkelissa käsittelemme kielenopetuksen kivijalan, sanaston, opettamista ja opiskelua. Sanaston merkitys kielen oppimisessa ja opettamisessa on kiistaton. Ilman sanoja kieltä on mahdoton käyttää, ja laaja sanavarasto on merkki hyvästä kielitaidosta. Viime vuosina on ymmärrretty, että sanasto ja kielioppi liittyvät saumattomasti toisiinsa ja että sanan osaamiseen liittyy useita eri tasoja ja ulottuvuuksia, jotka ovat yh-teydessä niin kirjoitettuun kuin puhuttuun kieleen (Nation, 2013; Schmitt, 2004). Tämän moniulotteisen sanastokäsityksen tulisi heijastua kielenopetukseen niin, että se näkyisi siinä, miten sanastosta puhutaan, miten uutta sanastoa opetetaan ja miten oppijoille opetetaan erilaisia strategioita sanaston opiskelemiseen. Lisäksi tarkastelemme sitä, miten sanaston osaamista voisi arvioida tarkoituksenmukaisesti niin, että se osoit-taisi kielenoppijan todellisen osaamisen opettajan määrittelemän osaamisen sijaan.

In this article we examine the teaching and learning of vocabulary, the core of language teaching. The importance of vocabulary in teaching and learning a language is undisputable. Without words, it is impossible to use language, and a large vocabulary indicates good language profi-ciency. In recent years, it has been acknowledged that vocabulary and grammar are inseparable, and that knowing a language consists of sev-eral levels and dimensions, tied to both written and spoken language (Nation, 2013; Schmitt, 2004). This multidimensional conception of lan-guage should be reflected in language teaching in ways in which vocab-ulary is discussed and new vocabulary taught as well as how learners are taught different strategies to study vocabulary. In addition, we give examples of how vocabulary knowledge could be assessed meaningfully to show the language learner’s true mastery instead of the required mastery defined by the teacher.