Toisen kielen oppimista tarkasteltaessa erotetaan usein toisistaan
oppiminen ja omaksuminen. Oppiminen on tietoinen prosessi, jossa uutta kieltä
opetellaan esimerkiksi sääntöjen avulla, kun taas omaksuminen on alitajuista ja
liittyy näin ollen ensikieleen. Oppimisen ajatellaan johtavan eksplisiittisen,
tietoiseen, tietoon kielestä ja omaksumisen implisiittiseen, alitajuiseen,
tietoon kielestä. Eksplisiittisen ja implisiittisen tason keskinäisestä
suhteesta on kiistelty jo pitkään. Kiistan aiheena on ollut se, voiko
eksplisiittistä tietoa opettamalla saada aikaan implisiittistä tietoa. Aiemmat
tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia, vaikkakin todisteita alkaa kertyä
sen puolesta, että myös eksplisiittisen tiedon opettaminen voi johtaa
implisiittiseen tietoon tietyin ehdoin. Tässä väitöskirjassa tutkin, millainen
vaikutus ruotsin sanajärjestyksen opetuksella on oppijan eksplisiittiseen ja
implisiittiseen tietoon.

Tutkimusaineistoni koostuu suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden
säännöllisin väliajoin tekemistä kirjallisista sanajärjestystehtävistä sekä
kirjallisista ja suullisista kuvakertomuksista. Kirjalliset
sanajärjestystehtävät ja kirjallinen kuvakertomus mahdollistavat
eksplisiittisen tiedon käytön, koska oppijalla on aikaa tarkastella tuotostaan.
Suullinen tehtävä taas edellyttää implisiittisen tiedon käyttöä, koska oppijan
pitää tuottaa kieltä nopeasti. Opiskelijoiden suoritus sanajärjestystehtävässä
on pisteytetty ja kuvakertomuksissa on tarkasteltu sanajärjestyksen
oikeellisuutta. Kuvakertomukset on lisäksi arvioitu eurooppalaisen
viitekehyksen mukaan.  

Tutkimukseni on pääasiallisesti kvantitatiivinen ja se rakentuu
obligatoristen kontekstien analyyseille, frekvensseille ja
oikeellisuusprosenteille. Sanajärjestystehtävässä opiskelijoiden suoritus
paranee enemmän rakenteissa, jotka opitaan aikaisin oppimisjärjestyksen mukaan,
ja vähemmän rakenteissa, jotka opitaan myöhemmin. Kirjallisessa
kuvakertomuksessa kehitystä tapahtuu ainoastaan rakenteessa, joka opitaan
aikaisin. Suullisessa kuvakertomuksessa kehitystä ei tapahdu ollenkaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että opetuksella ei näytä olevan vaikutusta
opiskelijoiden implisiittiseen tietoon sanajärjestyksestä vaan ainoastaan
eksplisiittiseen tietoon ja siihenkin vain eräissä rakenteissa. Tuloksia selittävät
opiskelijoiden taitotaso, oppimisjärjestys, opetuksen kesto sekä vaikeus mitata
eksplisiittistä ja implisiittistä tietoa. Ruotsin kielen sanajärjestys on
kielenoppijoille haastava äidinkielestä riippumatta ja oppiminen noudattaa
tiettyä oppimisjärjestystä. Oppimista voi nopeuttaa opetuksella, mutta
oppimisjärjestystä ei voi muuttaa.