Koulutuksen vaikutusten
arviointi opetustilanteessa on kasvatusalan tutkijoiden, opettajien ja muiden
kouluttajien jatkuva kiinnostuksen kohde. LALI-projektissa tartutaan aiheeseen
tarjoamalla empiiristä metodia, VIA-menetelmää (Videopohjainen
arviointimenetelmä), joka pohjautuu videonauhoituksiin. Se tarjoaa
tutkijoille/ammattilaisille mahdollisuuden ymmärtää perusteellisesti
sosiaalisia vuorovaikutustilanteita oppijoiden ja kouluttajien[1]
välillä työpajojen ja/tai pedagogisten aktiviteettien aikana. VIA:n avulla
ammattilaiset voivat tunnistaa hyvät, ongelmalliset ja odotuksenvastaiset
käytänteet ja siten jatkuvasti muokata kulttuurinvälitykseen keskittyviä
työpajoja ja kielenoppimisaktiviteetteja luokkahuoneessa ja museoissa. VIA
esitellään tässä käsikirjassa videoista otettujen tilannekuvien avulla, jotka
nauhoitettiin osana LALI-projektia Wienissä, Turussa ja Pariisissa
järjestetyissä työpajoissa.

VIA-menetelmän esittely on
samalla arvio LALI-työpajoista. Se selittää, miksi LALI-projektissa oli
erityisen mielenkiintoista työskennellä museoissa ja käyttää taide-esineitä kielenoppimisaktiviteettien
tukena. Taide-esineet osoittautuivat erityisen stimuloiviksi resursseiksi,
jotka kannustivat osallistujia, sekä oppijoita että kouluttajia, monimuotoiseen
vuorovaikutukseen. Tämä käsikirja tarjoaa esimerkkejä siitä, miten VIA-menetelmää
voi soveltaa yksittäisiin työpajoihin.

 Käsikirja
sisältää kaksi pääosioita:

·        
VIA:n teoreettiset ja menetelmälliset näkökulmat
(luku 1)

·        
Vertaileva analyysi LALI-työpajoista
(luvut 2 ja 3)

[1]
Tässä käsikirjan suomennoksessa käytetään termiä kouluttaja englanninkielisen facilitator-termin
käännöksenä. Sillä viitataan kouluttajiin, museolehtoreihin tai muihin
ammattilaisiin, jotka vetävät opetustuokioita luokassa ja/tai museossa.