Artikkelin aineistona on Jukka Viikilän jäteaiheinen runous Janne Nummelan, Tommi Nuopposen ja Jukka Viikilän kirjoittamassa Ensyklopedia-teoksessa (2011) sekä Viikilän kokoelmissa Runoja(2008) ja Runoja II (2010). Jätteiden, roskan, lian ja muiden pois-haluttujen aineiden merkityksiä ja ihmisen jätesuhteen jäsennyksiä tarkastellaan Viikilän runoissa kulttuurisen ja filosofisen jätetutkimuksen sekä objektiorientoituneen ontologian kehyksissä. Suomalaista tutkimusta edustavat Timo Airaksisen ja Olli Lagerspetzin jätteen ja lian filosofiat sekä Jarno Valkosen jätesosiologia. Ulkomaisesta jätteen kulttuurihistoriasta ja yhteiskunnallisesta tutkimuksesta esiin nousevat Susan Strasserin ja Martin O’Brienin tutkimukset sekä Susan Signe Morrisonin ekokriittinen tutkimus jätteestä kaunokirjallisuudessa. Artikkelissa syvennytään erityisesti jätteiden luokitteluun ja käsittelyyn sekä jätteiden olemukseen Viikilän runoudessa. Tutkimuksen taustalla on kysymys siitä, kuinka nykytodellisuuttamme luonnehtiva konkreettinen aineellinen ylimäärä ja ylijäämä ovat kirjoitettavissa ja luettavissa. Artikkelissa yhdistellään konstruktivistisia ja uusmaterialistisia lähestymistapoja, erityisesti materiaalista ekokritiikkiä materiaaliseen kulttuuriin ja sen ylijäämiin ja ylimääriin paneutuvana tutkimusalana. Kirjoittaja ehdottaa, että aineellisen tuotannon, kuluttamisen ja poisheittämisen kiihtyessä tarvitaan kulttuuristakin ymmärrystä jätteestä ja jätteen kanssa olemisesta.