Yleisin uniapnean muoto on obstruktiivinen uniapnea, jossa rakenteellisesti ahtaiden
ylähengitysteiden laajentajalihakset rentoutuvat liiallisesti nukkuessa. Tästä seuraa
ylähengitysteiden toistuvaa ahtautumista, hengityskatkoksia ja unen rakenteen pirstaleisuutta.
Lihavuus on merkittävin obstruktiivisen uniapnean riskitekijä, mutta kolmasosa uniapneapotilaista
on normaalipainoisia. Yksi kliinisesti merkittävimmistä oireista on päiväväsymys,
mutta oirekuva voi olla monimuotoinen. Päiväaikainen väsymys voi johtua myös monesta
muusta syystä. Kuorsaus on yöaikaisista oireista tyypillisin, mutta sen puuttuminen
ei sulje pois uniapneaa. Diagnoosi perustuu huolellisiin esitietoihin, yleistilan
tutkimukseen sekä yö- tai unipolygrafiaan. Obstruktiivinen uniapnea tulisi huomioida
toimenpideanestesian, raskauden ja ajoterveyden arvioinnin yhteydessä. Uniapnean lisäksi
muista unenaikaisista hengityshäiriöistä merkittävimpiä ovat pitkäkestoinen osittainen
ylähengitystieahtauma ja lihavuuteen liittyvä hypoventilaatio-oireyhtymä.