Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin imukudossyöpä. Se on kliinisesti
ja biologisesti monimuotoinen tauti, jonka alatyyppien ominaisuuksia pystytään toistaiseksi
huomioimaan hoitosuunnitelmissa vain rajoitetusti. Hoidon runko koostuu CD20-vasta-aineen
ja solunsalpaajien yhdistelmästä. Nykyhoitojen avulla paranee 75 % alle 65-vuotiaista
potilaista ja 46 % yli 65-vuotiaista. Ennustetta huonontavia riskitekijöitä ovat vanhuus,
laaja levinneisyys, huono yleistila, levinneisyys imusolmukealueiden ulkopuolella
ja seerumin suurentunut laktaattidehydrogenaasipitoisuus. Lymfoomat, joissa esiintyy
Bcl2-, Myc- ja Bcl6-geenien uudelleenjärjestymiä ja p53-geenin muutoksia ovat poikkeuksellisen
aggressiivisia ja huonoennusteisia. Haasteita ovat iäkkäiden potilaiden, suuren biologisen
riskin ja uusiutuneen taudin hoidot.