Asiantuntijuus ja asiantuntijatyö on perinteisesti liitetty spesifeihin
ammattialoihin ja professionaalisuuteen. Teknologian lisääntyvä käyttö
asiantuntijatyössä kuitenkin muuttaa asiantuntijuuden ilmenemistä ja sen
rajoja. Tässä artikkelissa tarkastelen yliopisto-opettajien ja
opiskelijoiden haastattelupuheesta sitä, miten asiantuntijuutta
tuotetaan erilaisten puhetapojen avulla ja miten asiantuntijuutta
jaetaan, kun sosiaalityöntekijäopiskelijoiden kandidaatintyön ohjaus
tapahtuu verkon välityksellä. Asiantuntijuuden käsitteen jaoin kolmeen
eri osa-alueeseen: teknologiseen, sisällölliseen sekä tieteelliseen
asiantuntijuuteen. Analysoin aineistoa sisällön analyysin ja
diskurssianalyyttisen otteen avulla. Kolmella tutkimallani
asiantuntijuuden osa-alueella esiintyi opettajien ja opiskelijoiden
puheessa neljä erilaista puhetapaa, joilla asiantuntijuutta tuotettiin
ja jaettiin. Puhetavat nimesin 1) ikädiskurssiksi 2)
opettajuusdiskurssiksi 3) työkokemusdiskurssiksi ja 4)
kokemattomuusdiskurssiksi. Tutkimukseni osoitti, että näiden diskurssien
kautta jaettiin opettajien ja opiskelijoiden kesken teknologista ja
sisällöllistä asiantuntijuutta. Tieteellinen asiantuntijuus jäi
puhetavoissa jakamattomaksi vain opettajille kuuluvaksi asiantuntijuuden
osa-alueeksi.