Ilmastonmuutos uhkaa ruoantuotannon edellytyksiä, mutta toisaalta
ruoantuotanto ja kulutustottumukset vaikuttavat ilmastonmuutokseen.
Kestävän kehityksen osalta ilmasto- ja terveysnäkökulmat tulisi
huomioida samanaikaisesti. Suomen keskeisimmät kansanterveysongelmat
ovat elintapaperäiset sairaudet sekä väestöryhmien väliset terveyserot.
Ilmasto- ja terveysnäkökulmat yhdistyvät ainutlaatuisesti ruoan, etenkin
kalan, kulutuksessa. Kuluttajat etsivät vaihtoehtoja lihan kulutukselle
niin terveys- kuin ilmastonäkökohtien motivoimina. Väestöryhmät eivät
kuitenkaan omaksu uusia kulutustottumuksia tasaisesti. Eräiden
tutkimusten mukaan lyhin tie terveyttä ja ympäristöystävällisyyttä
samanaikaisesti parantaviin ruokatottumuksiin olisivat kalaan ja
kasvikunnan tuotteisiin pohjautuvat semivegetaariset tai
pescovegetaariset ruokavaliot. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää
miten tuloilla ja koulutuksella mitatun sosioekonomisen aseman yhteys
kalan kulutukseen on muuttunut suomalaisissa kotitalouksissa vuosina
1985−2016 ja miten kotitalouden viitehenkilön ikä, kotitalouden tyyppi
ja kotikunnan kaupunkimaisuus vaikuttavat tähän yhteyteen. Aineistona
käytettiin Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineistojen aikasarjaa, johon
sisältyy kahdeksan poikkileikkausta vuosilta 1985–2016 (n=44286). Kalan
kulutusta mitattiin osuutena kokonaisruokamenoista. Kuvailevien
menetelmien lisäksi käytettiin lineaarista regressioanalyysiä. Tulosten
mukaan ylimmän ja alimman tulokvintiilin väliset erot kalan kulutuksessa
kasvoivat 2000-luvulla, mutta peruskoulutettujen ja ylemmän
korkea-asteen koulutuksen saaneiden väliset erot pysyivät maltillisina
ja vakaina koko tarkastelujakson ajan. Tuloryhmien välillä havaittujen
erojen kasvun arvioidaan liittyvän muun muassa kalan hinnan muutoksiin
sekä kasvaneeseen ilmasto- ja terveystietoisuuteen. Artikkeli luo pohjaa
ilmastoystävällisten ja terveellisten kulutusvalintojen edistämiseen
tähtääville toimenpiteille ja jatkotutkimuksille.