A1 Vertaisarvioitu alkuperäisartikkeli tieteellisessä lehdessä
Lucretiuksen kuolemanpelkoa koskeva näkemys ja nykyaika
Tekijät: Visa Helenius
Kustantaja: Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura
Julkaisuvuosi: 2019
Journal: Thanatos - Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Verkkojulkaisu
Vuosikerta: 8
Numero: 2
Aloitussivu: 9
Lopetussivu: 38
eISSN: 2242-6280
Verkko-osoite: https://thanatosjournal.files.wordpress.com/2020/01/helenius_lucretiuksen-kuolemanpelkoa.pdf
Rinnakkaistallenteen osoite: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/44155799
Tiivistelmä
Artikkelissa selvennetään roomalaisen Titus Lucretius Caruksen kuolemanpelkoa koskevaa näkemystä ja sen taustatekijöitä. Artikkelissa tarkastellaan myös sitä, millaisia yhteyksiä Lucretiuksen näkemys ja nykyaika jakavat.
Lucretiuksen näkemys on merkittävä, koska hän tarkastelee kuolemanpelkoa seikkaperäisesti, selvien esimerkkien kautta ja länsimaisen kulttuurin varhaisessa vaiheessa. Lucretiuksen mukaan kuolemanpelkoon ovat yhteydessä muun muassa ahneus, kunnianhimo, kateus ja pienten lasten pimeänpelkoon verrattavissa oleva Manalan kammo. Viimeksi mainittu, Manala, tuntuu edustavan hänelle aikansa yleistä käsitystä tuonpuoleisuudesta. Kuolemanpelon voittamiseksi Lucretius esittää oman, epikurolaisuuteen perustuvan oppinsa: elämää haittaava kuolemanpelko on perusteetonta ja irrationaalista, koska – ihmisen koostuessa materiaalisista atomeista – kuolema on sellainen yhteen liittyneiden atomien purkautumistapahtuma, joka päättää ruumiin toiminnot ja tietoisuuden. Näin kuolemanjälkeistä elämää ei voi olla eikä kuolemaa tarvitse pelätä.
Artikkeli on kvalitatiivinen ja tulkitseva analyysi. Artikkelin metodit ovat argumentaatioanalyysi, kontekstualisointi, käsiteanalyysi ja lähiluku. Tulokset ovat seuraavat: (i) Lucretiuksen näkemys on kattava sen käsitellessä kuolemanpelon ilmiötä monipuolisesti. (ii) Lucretiuksen näkemyksen ja nykykäsitysten yhteyksien tutkiminen paljastaa kiinnostavia kytköksiä psykologian, sosiologisen tutkimuksen ja kuolemapositiivisuus-liikkeen kanssa.
Artikkelissa selvennetään roomalaisen Titus Lucretius Caruksen kuolemanpelkoa koskevaa näkemystä ja sen taustatekijöitä. Artikkelissa tarkastellaan myös sitä, millaisia yhteyksiä Lucretiuksen näkemys ja nykyaika jakavat.
Lucretiuksen näkemys on merkittävä, koska hän tarkastelee kuolemanpelkoa seikkaperäisesti, selvien esimerkkien kautta ja länsimaisen kulttuurin varhaisessa vaiheessa. Lucretiuksen mukaan kuolemanpelkoon ovat yhteydessä muun muassa ahneus, kunnianhimo, kateus ja pienten lasten pimeänpelkoon verrattavissa oleva Manalan kammo. Viimeksi mainittu, Manala, tuntuu edustavan hänelle aikansa yleistä käsitystä tuonpuoleisuudesta. Kuolemanpelon voittamiseksi Lucretius esittää oman, epikurolaisuuteen perustuvan oppinsa: elämää haittaava kuolemanpelko on perusteetonta ja irrationaalista, koska – ihmisen koostuessa materiaalisista atomeista – kuolema on sellainen yhteen liittyneiden atomien purkautumistapahtuma, joka päättää ruumiin toiminnot ja tietoisuuden. Näin kuolemanjälkeistä elämää ei voi olla eikä kuolemaa tarvitse pelätä.
Artikkeli on kvalitatiivinen ja tulkitseva analyysi. Artikkelin metodit ovat argumentaatioanalyysi, kontekstualisointi, käsiteanalyysi ja lähiluku. Tulokset ovat seuraavat: (i) Lucretiuksen näkemys on kattava sen käsitellessä kuolemanpelon ilmiötä monipuolisesti. (ii) Lucretiuksen näkemyksen ja nykykäsitysten yhteyksien tutkiminen paljastaa kiinnostavia kytköksiä psykologian, sosiologisen tutkimuksen ja kuolemapositiivisuus-liikkeen kanssa.
Ladattava julkaisu This is an electronic reprint of the original article. |  |
Turun yliopiston Tutkimustietojärjestelmän portaali