Tarkastelemme artikkelissamme
2010-luvulla toteutettua korkeakoulujen opiskelijavalintauudistusta
aikuisopiskelijan opiskelumahdollisuuksien näkökulmasta. Empiirinen aineisto
koostuu keskeisistä opiskelijavalintauudistukseen liittyneistä koulutuspolitiikkadokumenteista.
Analyysimme etenee kaksivaiheisesti. Analysoimme ensin uudistuksen eri vaiheita
ja toiseksi sitä, millaiseksi aikuisten paikka niissä diskursiivisesti
rakentuu. Tunnistamme kolme keskeistä toimenpidettä, joiden avulla
opiskelijavalintauudistusta on viety eteenpäin: 1) valtakunnallisen
hakujärjestelmän luominen, 2) hakijoiden kiintiöinnit ja ensikertalaiskiintiön luominen
sekä 3) valintakriteereiden muutos ja ylioppilastutkinnon painottaminen opiskelijavalinnoissa.
Argumenttimme on, että kaikki nämä toimenpiteet asettavat tutkintokoulutukseen
pyrkivät aikuiset korkeakoulutuksen marginaaliin. Tulkitsemme löydöksiämme koulutuksellisen
tasa-arvon valossa ja väitämme, että tärkeä ulottuvuus aikuisopiskelun suhteen
on niin kutsuttu panosten reiluus. Tästä näkökulmasta katsottuna korkeakoulutukseen
pääsyn avoimuus eri-ikäisille on yhteiskunnallisesti tärkeä asia, ei vain
aikuisten näkökulmasta vaan myös siksi, että sisäänpääsymahdollisuuksien
olemassaolo ylläpitää koulutusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta laajemmin.
Aikuisten opiskelumahdollisuudet viestivät siitä, että yhteiskunnassa on
mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen suuntaan vielä nuorena tehtyjen
valintojen jälkeenkin.