Hyvät ja pahat merimiehet Suomen Ranskan konsulaattien valokeilassa,
1919–1960
: Louis Clerc
: Pirita Frigren
: Turku
: 2019
: MERENKULKIJOIDEN SIIRTOLAISUUS Näkökulmia 1700-luvulta nykypäivään
: Siirtolaisuusinstituutti, Tutkimus
: 5
: 197
: 210
: 978-952-7167-67-0
: 978-952-7167-68-7
: 2343-3493
: https://siirtolaisuusinstituutti.fi/wp-content/uploads/2019/12/pirita-frigren-toim-merenkulkijoiden-siirtolaisuus.pdf
: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/44010186
Suomalaisen konsuliviraston työhön kuuluu kansalaisten ja heidän joukossaan luonnollisesti
myös merimiesten avustaminen ulkomailla. Suomalaisilla konsuleilla ja kunniakonsuleilla
on ollut itsenäisyyden alusta lähtien velvollisuus auttaa ja tukea kriisitilanteessa
merimiehiä ulkomailla oleskelevina Suomen kansalaisina. Vaikka tuen antaminen
on tarkasti säädeltyä, se kattaa potentiaalisesti hyvin laajan skaalan eri muotoja: palkan
maksaminen kotimaahan konsulin välityksellä, sairaasta työntekijästä huolehtiminen,
kotimatkan järjestäminen ja rahanlainaus ovat esimerkkejä tukimuodoista. 1960-lukuun
asti merenkulkijoihin liittyi erityisiä sääntöjä. Suomalaisten laivojen piti esimerkiksi ilmoittautua
konsuleille tai kunniakonsuleille tullessaan uuteen ulkomaiseen satamaan,
ja konsulit auttoivat paikallisen byrokraattisen järjestelmän kanssa. Merimiesten ja merenkulun
tukemisen tärkeä peruste oli alan merkitys Suomen kansantaloudelle.
...