Kirja tuo uuden
näkökulman viimeaikoina vilkkaasti käytyyn vuoropuheluun ekokriittisestä
taiteesta havainnollistamalla
painokkaasti maisemaidean roolia luonnon valloittamisen mahdollistavana
utooppisena tasona. Utooppinen maisema symboloi kirjassa kuvatun
ilmastonmuutoshuolen kautta luonnon hyväksikäyttöä. Esseet avaavat lukijalle
modernin tieteen ja kapitalismin kehitykseen kytkeytyvän kolonialismin
historiaa. Ne tulkitsevat kriittisesti uudelleen imperialismin värittämää
maisemakuvaa ja luonnon valloittamista.