Artikkelissa tutkimme
Varkauden hautausmaiden sukunimiä yhdistämällä kielimaisema- ja
nimistöntutkimuksen näkökulmia. Lähestymme hautausmaita kielimaisemana (Landry
& Bourhis 1997) ja tarkastelemme, mistä hautausmaamaiseman visuaalisesti
dominoivin osa, vainajien nimet, kertoo ja miten nimiä voi lähestyä
kielimaisematutkimuksen keinoin. Varkaus on itäsuomalainen teollisuuskaupunki,
joka kasvoi voimakkaasti 1980-luvulle asti. Muuttoliikkeen keskeisin moottori
oli teollisuustyö, jonka perässä Varkauteen muutettiin sekä muualta Suomesta
että ulkomailta. (Soikkanen 1963; Itkonen 2004.)

Analysoimme,
millaisen nimimaiseman vainajien sukunimet muodostavat ja mitä nimet kertovat
paikkakunnan historiasta ja sen kehitykseen vaikuttaneista ihmisistä.
Kielimaisematutkimuksessa erisnimien luokittelu kielen perusteella on
osoittautunut vaikeaksi (Edelman 2009), eikä hautausmaiden henkilönnimiä ole
aikaisemmin tutkittu kielimaisematutkimuksen näkökulmasta. Artikkelin tavoite
on osoittaa, että nimistöntutkimuksen menetelmien avulla on mahdollista
analysoida hautausmaamaiseman henkilönnimien kieliä.

Aineisto koostuu
Varkauden kahden vanhimman hautausmaan, Pirtinniemen ja Ala-Kankun,
hautamuistomerkkien valokuvissa (1442 kpl) esiintyvistä vainajien sukunimistä (600
kpl) ja tyttönimistä (147 kpl). Nimet on jaoteltu nimistöntutkimuksen
vakiintuneen luokittelun mukaan kantasanatyyppisiin, yhdyssanatyyppisiin,
johtimellisiin, patronyymisiin ja aviollisiin kaksoisnimiin eli
yhdistelmänimiin (ks. esim. Paikkala & Paikkala 2000, 36–38).

Nimien kielittäinen
luokittelu taas nojaa kielimaisematutkimukseen. Sukunimien kieli on määritelty
niiden rakenneosien, kuten johdinten, perusteella. Tutkitut hautausmaamaisemat
ovat monikielisiä. Suomen- ja ruotsinkielisten sukunimien (Halonen, Kuusi, Lumiala; Karlsson, Wasastjerna)
lisäksi hautamuistomerkeissä näkyy saksan- ja englanninkielisiä sukunimiä (Brummer, Seseman, Wahl; Vright). Kielellistä moninaisuutta
ilmentävät myös monikieliset oppineistonimet ja niiden mallin mukaan otetut
nimet (Antell, Ålander), jotka yhdistelevät eri kielten aineksia.

Varkauden vanhimmat
hautausmaat ovat jähmettyneitä maisemia, joissa ei juuri näy suomalaisen
sukunimistön uusimpia virtauksia, kuten aviollisia kaksoisnimiä. Vanhemmalla ja
pienemmällä Pirtinniemen hautausmaalla suomenkielisiä nimiä on vähemmän kuin
ruotsin-, muun- ja monikielisiä nimiä, kun taas Ala-Kankussa suomenkieliset nimet
dominoivat maisemaa. Lisäksi itäsuomalaiset -nen-johtimelliset sukunimet (Koponen)
korostuvat kummassakin nimimaisemassa. Molemmissa nimimaisemissa suomenkielisiä
sukunimiä on säilynyt enemmän lähestyttäessä nykyaikaa. Monikielisyys on osin
myös kätkettyä ja piiloutuu käännettyjen, mukailtujen ja lainattujen nimien ja
nimielementtien taakse.

Varkauden
hautausmaiden nimimaisemat heijastavat paikkakunnan itäistä sijaintia,
suomalaisen ja suomenruotsalaisen nimijärjestelmän sisäänrakennettua
monikielisyyttä, kääntämisen vaikutuksia ja teollisuuden vuoksi paikkakunnalle
suuntautunutta muuttoliikettä. Hautausmaanimimaisema ei siis ole kopio yhteisön
ja sen jäsenten kielistä, vaan monikielisyys on useiden muiden eri tekijöiden
summa.