Artikkeli
käsittelee ulkomailla oleskelevien merimiesten ja heidän Suomessa olevien
omaistensa kirjeitä ja postikortteja Lontoon merimiespastorina ensimmäisen
maailmansodan aikana toimineelle Mikko Airilalle. Kysyn, mistä syistä
merimiespapille kirjoitettiin ja miten kirjoittajat kuvasivat maailmalla olevan
suomalaismerimiehen elämää. Sisällön ohella kiinnitän huomioita kirjoittamisen
tapoihin ja kieleen suhteuttaen havaintojani aikaisempaan kansanomaisten
kirjeiden historiaa koskevaan tutkimukseen. Kirjemateriaali tarjoaa näkökulman
merimiesten kansainväliseen liikkuvuuteen ja maailmansodan kriisiajan sille
luomiin erityispiirteisiin. Näkökulma on vaihtoehtoinen aikalaiskuvauksille,
jotka korostavat merimiehen työn altistavuutta sosiaalisille ongelmille ja
vieraannuttaville vaikutuksille. Väitän, että aineisto tarjoaa pienen, mutta
ainutlaatuisen esimerkin merellisen siirtolaisuuden kokemuksen historiasta.
Merimiespapin kanssa tapahtunut kirjallinen vuorovaikutus tekee myös näkyväksi
sitä konkreettista sosiaalista työtä, jota merimiespapit tekivät
henkilökohtaisessa kanssakäymisessä merenkulkijoiden ja heidän
perheenjäsentensä kanssa. Kirjeet ilmentävät sekä merimiehen että merimiespapin
työn sosiaalisesti ja maantieteellisesti ylirajaista luonnetta. Lontooseen
sijoittuvan lähetysaseman toimialue ja sen liikkuva seurakunta laajenivat
kirjeiden kautta ympäri maapalloa ja ulottuivat merimiesten omaisten
yhteydenottojen kautta myös koti-Suomeen.