Onko vastarinta mahdollista marginaalien marginaaleissa? Haemme kahden nuorisoryhmän – yksin alaikäisinä tulleiden turvapaikanhakijoiden ja koulukotiin sijoitettujen nuorten – avulla vastausta hiljaisen vastarinnan kysymyksiin. Molempia ryhmiä yhdistävät vaikeat taustat, haastavat elämäntilanteet, arki totaalisessa laitoksessa sekä epävarma tulevaisuus. Tarkastelemme, millaiset vastarinnan muodot ovat mahdollisia yksilöille ja ryhmille, jotka on eristetty syrjäseuduille laitosmaisiin olosuhteisiin. Miten arkiset suhteet ja ympäröivät rakenteet muovaavat vastarintaa? Keskeinen havaintomme liittyy vastarinnan vaientamiseen. Äänekäskin vastarinta vaikenee laitosten sisällä. Kysymmekin, saako marginaaleista huutaa? Täytyykö niistä huutaa?