Selvityksen tavoitteena oli tuottaa näkemys Suomen satamien digitalisaation tulevaisuuskuvista vuoteen
2030 mennessä. Tutkimus toteutettiin osana DigiPort-hanketta (1.10.2017-30.9.2019). Raportti
on jatkoa aiemmin toteutetulle satamien digitalisaation nykytilaa kuvaavalle selvitykselle.
Digitalisaatio käsitteenä on noussut 2010-luvun puolesta välistä lähtien keskeiseen asemaan. Liikenteen
ja satamien digitalisaatiota edistämään on viime vuosina käynnistetty erilaisia hallinnon ja toimialan
kehittämisohjelmia, joiden tulevaisuushorisontti on asetettu yleensä vuosiin 2025 tai 2030.
Merenkulussa huomio on ollut autonomisen meriliikenteen kehittämisessä, joka edellyttää valmistautumista
myös satamilta. Satamayhteisössä tiedonvaihdon tarve ja tätä kautta yhteisen tilannekuvan
muodostaminen on selkeästi nostettu esille. Liikenne- ja viestintäministeriön hiljattain teettämässä
älysatamaselvityksessä korostettiin ekosysteemistä lähestymistapaa jatkossa ja toisaalta digitalisaation
edistämistä asteittain kokeiluhankkeiden muodossa.
Satamien näkemyksen mukaan digitalisaation avainteknologioiden (massadata-analyysi, automaatio,
esineiden internet, kyberturvallisuus, pilvipalvelut, mobiilipalvelut, sosiaalinen media) merkitys tulee
kasvamaan erityisesti 2020-luvun loppua kohti verrattuna lähivuosiin. Tärkeimmiksi arvioitiin mobiilipalvelut
ja kyberturvallisuus.
Tulevaisuuskuvien työstämiseksi eriteltiin erilaisia muutosvoimia, joilla on merkitystä satamien digitalisaatiokehityksessä
tulevan noin 10 vuoden aikana. Avainmuuttujia tuotettiin erinäkökulmista (poliittinen,
taloudellinen, sosiologinen, ympäristöllinen ja tekninen). Satamien digitalisaation ajureina käsiteltiin
datan standardisoimispyrkimyksiä, logistiikan markkinapaikkoja ja toimitusketjun ohjausta, satamien
yhteiskunnallista asemaa, satamien hiilineutraaliustavoitetta ja muuta ympäristösäätelyä sekä
erilaisia teknologisia muutosvoimia. Teknologisia ajureita pidettiin digitalisaation kehittymiselle erityisen
tärkeinä, joten niitä käsiteltiin laajemmin kuin muita tekijöitä.
Muutosvoimien mahdollisista kehityskuluista tuotettiin tulevaisuustaulukko, jonka perusteella laadittiin
satamien digitalisaatiosta 2030 mennessä kolme eri skenaariota: normiura, digiräjähdys ja digipannukakku.
Normiuralla Suomen merikuljetusvolyymit eivät merkittävästi kasva. Satamat ovat onnistuneet tehostamaan
toimintaansa digiteknologioiden avulla, joten fyysiset laajenemistarpeet ovat vähäisiä. Massadatan
analyysi ohjaa pientenkin satamien toimintaa. Satamien infranhallinta- ja tilannekuvajärjestelmät
perustuvat laserkeilauksella tuotettuihin 3D-malleihin, joita on rikastettu ominaisuustiedoilla.
5G-verkot ovat mahdollistaneet autonomisen liikenteen ja lastinkäsittelyn kokeilut satama-alueilla.
Kyberturvallisuus säilyy edelleen haasteena.
Digiräjähdys-skenaariossa kehitystä on edesauttanut myönteinen talouden ja kansainvälisen yhteistyön
kehitys. Aiemmin kehitystä hidastanut standardien puute on ratkaistu. Satamista on muodostunut
datahubeja, joita satamanpitäjät hallinnoivat. Datasta ja niihin liittyvistä palveluista on tullut uusi
osa sataman liiketoimintaa. 5G-mobiiliverkot ovat laajalti käytössä ja niitä hyödynnetään satama-automaation
ohjauksessa. Lohkoketjuteknologia on omaksuttu laajalti sujuvoittamaan toimitusketjuja.
Sataman staattisia infratietoja on yhdistetty dynaamiseen lasti- ja liikennevirtadataan ja päästy näin
luomaan satamasta digitaalinen kaksonen. Tätä käytetään sataman suunnittelussa, markkinoinnissa,
YVA-arvioinnissa ja maankäytön ja liikenteen optimoinnissa.

Digipannukakku-skenaariossa digitalisaation vauhti on hidastunut 2020-luvulla osittain kauppasotien
ja muiden kriisien seurauksena. Luottamus ja yhteistyö on heikentynyt ja mm. tiedonvaihdon järjestelmien
standardointi on hidastunut merkittävästi. Globaalit logistiikkatoimijat ovat luoneet omia
"standardejaan", joilla ne pyrkivät optimoimaan toimitusketjuja. Osaoptimointi ruuhkauttaa satamia.
Uudet teknologiat ovat osoittautuneet epäluotettaviksi ja kyberriskit ovat kasvaneet. Autonominen
meriliikenne on jäänyt kokeilujen asteelle ja joidenkin lyhyen matkan satamaparien kuriositeetiksi.
Luoduilla skenaarioilla ja eri muutosvoimien kehitysnäkymillä satamat voivat arvioida omia kehityspanoksiaan
digitalisaatioon. Aktiivisella kehittämisotteella on joka tapauksessa saatavissa kilpailuetua ja
mahdollisesti jopa täysin uutta liiketoimintaa. Ulkomaisten suursatamien digitalisaatiokehityksen ja
eurooppalaisten kehittämishankkeiden tulosten soveltamista kannattaa seurata