Yrittäjyys on viime vuosikymmenten korkeakoulupoliittisissa
mullistuksissa tunnistettu yliopistojen tehtäväksi ja niiden toimintaa
ohjaavaksi periaatteeksi. Artikkelissa keskitytään ylikansallisena
koulutuspoliittisena virtauksena liikkuvan yrittäjyysdiskurssin
kansallisiin ja paikallisiin sovelluksiin. Siinä analysoidaan
yliopistokoulutusta ohjaavien sidosryhmien ja yrittäjyysyliopistoksi
profiloituneen esimerkkiyliopiston neuvottelua yrittäjyyden
huomioimisesta suomalaisessa yliopistokoulutuksessa. Analyysi
havainnollistaa, kuinka yrittäjyyttä edistävä poliittinen kielenkäyttö
puuttuu yliopistoväen ”vääränlaiseen” asennoitumiseen ja vaatii
korkeakoulutuksen roolin ja rakenteen uudelleen suuntaamista haastaen
suomalaista akateemista traditiota.