Tämä tutkimus käsittelee puhetavoissa tuotettuja osaamista ja sukupuolta jäsentäviä merkityksenantoja ja niiden suhdetta asiantuntijuuden kehittämiseen. Tutkimuksessa kysytään, miten osaaminen rakentuu sukupuoleen sidottuna asiana. Tällöin ollaan kiinnostuneita siitä, mikä tunnistetaan ja tunnustetaan osaamiseksi tietynlaisessa kontekstissa. Lisäksi kiinnostuksen kohteena on, mitä sukupuolta ja osaamista konstruoivat puhetavat tulevat mahdollistaneeksi asiantuntijana toimimisen kannalta. Tutkimus purkaa sukupuolineutraaliuteen nojaavaa oletusta siitä, ettei sukupuolella ole merkitystä nykyaikaisessa asiantuntijatyössä. Tutkimus osoittaa, että puhetavoissa rakennetaan, usein implisiittisesti paitsi käsitystä sukupuolten osaamisesta myös sukupuolen ja osaamisen paikasta. 

Tutkimus on suomenkielinen monografia, joka paikantuu sukupuolentutkimuksen, feministisen työelämätutkimuksen ja kriittisen diskurssianalyyttisen tutkimuksen viitekehykseen. Aineistona ovat kahden, taustaltaan miesenemmistöisten alojen yrityksissä, tietointensiivisessä työssä työskentelevien naisten haastattelut. Aineistoa analysoidaan sukupuolen tekemisen- ja diskurssiteorian viitekehyksessä. Aineistosta paikannetaan kolme diskurssia, joissa sukupuolta, naisia ja miehiä ja heidän omaamaa osaamistaan mekrityksellistetään ja arvotetaan eri tavoin. 

Diskursseja luetaan asiantuntijuuden viitekehyksessä, joka teoretisoidaan strategiseksi neuvotteluksi ammatillisesta asemasta. Se merkitsee pyrkimystä esittää itsensä ja tehdä sukupuolta oikein asiantuntijuutta kontekstuaalisesti ja tilanteisesti määrittävien diskurssien puitteissa. Diskursseista luetut työidentiteetin rakentamisen strategiat yhtäältä voivat suoda naisille aiempaan nähden paremmat toimijuuden mahdollisuudet miesenemmistöisen alan työssä. Strategioista rakentuu myös miesnormin myötäilemistä, kun kohdattu eriarvoisuus sivuutetaan ja siihen reagoidaan omaa sukupuolten tekemisen tapaa säätelemällä. 

Tutkimus painottaa sen huomaamista, että sukupuolen merkityksettömyyden ja yksilötoimijuuden korostaminen voi peittää sukupuolistavia käytäntöjä, jotka asettavat ehtoja asiantuntijuudelle ja kaventavat asiantuntijana toimimisen edellytyksiä. Osallistumalla sukupuolen merkityksettömyyden toistamiseen, osallistutaankin huomaamatta sukupuoliin liitettyjen merkitysten uusintamiseen. Vahvan miesnormin kontekstissa naisten osaamisen aktiivinen kehittäminenkään ei välttämättä riitä uralle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, koska naissukupuolisena nähtyä asiantuntijuutta ei tunnisteta ja / tai tunnusteta relevantiksi miesnormatiivisessa kehyksessä. 

Tutkimus muistuttaa, että puhetapa on teko. Toistuvasti tietynlaista osaamista tietynlaiseen sukupuoleen puheessa sidottaessa tuotetaan ajan myötä osaamisen sukupuoli, jonka seurauksena sukupuolille muodostuu erilaiset mahdollisuudet ammatillisen osaamisensa hyödyntämiseen ja asiantuntijana toimimiseen. Tähän prosessiin tutkimuksen käsite osaamisen sukupuoli viittaa. 

Tämä tutkimus valottaa erityisesti sitä, mitä merkitsee, kun toimitaan ja puhetta tuotetaan segregoituneen alan toimipaikan ja sen vahvan kulttuurisen kontekstin raameissa ja samalla sen asettamista ehdoista käsin. Tutkimus kuitenkin painottaa osaamisen sukupuolen tuottamisen prosessin vastavuoroisuutta, eli jokaisen osallisuutta asioita tietynlaisena määrittävien merkitysten muodostamisessa. Sukupuolten tasa-arvoon pyrittäessä on tiedostettava, mihin kriteerit työn osaamisesta ja osaajasta perustuvat ja miten hienovaraisia käytäntöjä, joissa sukupuolten asemaa ja mahdollisuuksia rakennetaan, yhä nykyisyydessä pidetään työpaikalla yllä.