Yliopistolaitoksen
historialliset juuret ulottuvat aina antiikin Persiaan,Intiaan, Egyptiin,
Kiinaan ja Kreikkaan ja sen myöhemmätjuuret keskiajan Eurooppaan: Bolognaan,
Pariisiin ja Oxfordiin1100- ja 1200-luvuille. Kiistatta yliopisto on yksi
historiallisestikestävimpiä instituutioita ja sen menestystarina ja kukoistus
ilmeinen.Nykyään yliopistot ovat levittäytyneet kaikkiin maailmanmaihin,
yliopistoja on tuhansittain ja yliopisto-opiskelijoita200 miljoonaa. (Barnett
2017, 1; Välimaa 2018, 21.)Mutta yliopiston asema, sen tehtävät, organisaatio
ja toimintamuodotovat vuosisatojen saatossa myös oleellisesti muuttuneet.Yksi
tunnetuimmista yliopistotutkijoista, joka suuntasi kriittisenkatseensa
yliopiston, valtion ja globaalin talouden muodonmuutostenläheiseen yhteyteen,
oli Bill Readings. Hän julkaisi jo runsaskaksi vuosikymmentä sitten, vuonna
1996, tunnetun kirjansa”The University in Ruins”, joka voidaan vapaasti
suomentaa ”Yliopistot raunioina”. Kirjassaan hän alleviivaa sitä, ettei ole enää mitenkään
selvää, mikä rooli yliopistolaitoksella ylipäätään onglobaalisti tietotalouteen
kytkeytyvässä maailmassa. (Readings1996; Rinne 2016.)