Tutkimme artikkelissa yrittäjyyden rakentumista suomalaisissa hallitusohjelmissa 1970-luvun lopulta 2010-luvulle. Yrittäjyys on käsitteenä monitulkintainen: se voidaan liittää esimerkiksi keskusteluihin työmarkkinoista, politiikasta ja kansalaisuudesta. Tulkitsemme yrittäjyyttä konstruktiona, jonka sisällöstä käydään jatkuvaa neuvottelua. Analyysimme paikantuu diskurssianalyysiin ja hyödynnämme siinä hallinnan tutkimuksen viitekehystä. Kiinnitämme lisäksi huomiota siihen, miten yrittäjyys asettuu osaksi suomalaisia työmarkkinoita. Näemme hallitusohjelmat retorisina teksteinä, jotka muokkaavat kansalaisuutta ja julkista keskustelua. Tulkitsemme, että yrittäjyys kiinnittyy hallitusohjelmissa sekä talouskasvuun että työllisyyteen ja toimii näissä konteksteissa eri tavoin. Kasvupuheessa tärkeinä näyttäytyvät innovatiiviset, korkean osaamisen yritykset, jotka kuitenkin poikkeavat siitä, miltä yrittäjyys työmarkkinoiden kontekstissa näyttää. Työllisyydessä yrittäjyys toimii enemmän eetoksena, joka nivoutuu diskurssiin toimeliaasta yrittäjäkansalaisesta, kuin konkreettisena kehotuksena ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyys toimii osin ihannekansalaisuuden metaforana.